Parkinsonin tauti – oireet ja hoito

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkeisiin, kuten kävelyyn ja kirjoittamiseen. Parkinsonin tautia sairastaa nelisen miljoonaa ihmistä. Useimmiten Parkinsonin tauti diagnosoidaan yli 50-vuotiaalla, mutta sairastua voi jo alle 40-vuotiaana. 

Parkinsonin taudin kuvaus

Parkinsonin tauti seuraa siitä, että ihmisen tietyt hermosolut menettävät kykynsä tuottaa kemiallisena viestintäaineena toimivaa dopamiinia ja dopamiini ei enää välitä hermoimpulsseja solusta toiseen. Seurauksena on ihmisen liikkeiden, kuten kävelyn ja kirjoittamisen muuttuminen.

Syytä dopamiinia tuottavien hermosolujen toiminnan loppumiseen ei vielä tiedetä. Tutkijat arvelevat, että joillakin ihmisillä saattaa olla perinnöllinen taipumus Parkinsonin tautiin. Myös ympäristöstä johtuvat syyt ovat mahdollisia, mutta mitään näistä ei ole vielä voitu täysin varmistaa. Parkinsonin taudin oireet huomataan vasta, kun valtaosa mustatumakkeen dopamiinia tuottavista soluista ovat jo lakanneet toimimasta. Taudin toteaa neurologi kliinisen tutkimuksen ja potilaan oman oirekuvauksen perusteella.

Parkinsonin taudin oireet

Parkinsonin taudin oireet alkavat vaiheittain ja kehittyvät hitaasti, eivätkä ole kaikilla samanlaiset. Parkinsonin taudin keskeisiä oireita ovat vapina, jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen. Lepovapina on helpoimmin havaittava Parkinsonin taudin oire ja sitä esiintyy noin 70 prosentilla potilaista. Vapina alkaa yleensä toisesta kädestä tai käsivarresta. Se ilmenee tyypillisimmin levossa ja vähenee tai jopa katoaa, kun raajaa käytetään. Toinen yleinen oire, lihasjäykkyys, haittaa monia päivittäisiä toimintoja. Käännöksen tekeminen kävellessä, tuolista nouseminen tai vuoteessa kääntyminen voivat hankaloitua lihasjäykkyyden takia. Myös sorminäppäryyttä vaativien tehtävien suorittaminen, kuten kirjoittaminen, avainten käyttö, tai vaihtorahan valikointi kassalla, voi muuttua vaikeiksi.

Parkinsonin taudissa liikkeet myös hidastuvat asteittain ja liikeratojen laajuus kapenee. Näiden oireiden katsotaan hankaloittavan Parkinson-potilaan toimintakykyä kaikkein eniten. Useiden vuosien jälkeen Parkinsonin tautia sairastavan kävelyaskeleet ovat lyhyitä ja laahustavia, asento on etukumara, käsiala on pientä ja kasvot ovat vähäilmeiset. Lisäksi tasapaino huononee, hajuaisti heikkenee ja ääni muuttuu yksitoikkoiseksi ja käheäksi. Myöhemmässä taudin vaiheessa potilas voi myös kävellessään jähmettyä joksikin aikaa paikoilleen (freezing), jolloin jalkoja on mahdotonta liikutella ja tuntuu kuin olisi liimautunut lattiaan kiinni.

Vaikka Parkinsonin tauti on ensisijaisesti liikesairaus, taudinkuvaan kuuluu myös muunlaisia oireita. Tällaisia oireita ovat unihäiriöt, huomattava väsymys päiväsaikaan, masennus, autonomisen hermoston (hermosto, joka säätelee sisäelinten toimintaa) häiriöt, ummetus sekä tihentynyt yöllinen virtsaamisen tarve, joka aiheuttaa katkonaista yöunta. Nämä niin sanotut ei-motoriset oireet ovat taudin alkuvaiheessa lieviä eivätkä välttämättä aiheuta merkittävää haittaa, mutta taudin edetessä niiden merkitys korostuu jokapäiväisessä elämässä.

Parkinsonin taudin hoito

Parkinsonin tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta nykyään on tarjolla monia tehokkaita hoitoja, joilla Parkinsonin taudin oireita voidaan merkittävästi helpottaa. Myös uusien hoitojen löytymiseen tähtäävä tutkimustyö antaa paljon toivoa. Tutkijat tutkivat esimerkiksi solu- ja kudossiirtojen mahdollisuuksia sekä geeniterapiaa. Lisäksi tutkijat pyrkivät kehittämään sellaisia hoitoja, jotka suojaisivat dopamiinia tuottavia soluja tuhoutumasta aivoissa.

Nykyhoidot perustuvat tietämykseen, että Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivoissa on normaalia alhaisempi määrä dopamiinia. Hoidot jakautuvat kahteen pääryhmään sen mukaan, korvaavatko lääkkeet puuttuvaa dopamiinia vai matkivatko ne dopamiinin vaikutuksia.

Dopamiinin tasoja aivoissa voidaan korjata antamalla potilaalle eri lääkemuodoissa levodopaa, joka muuttuu aivoissa dopamiiniksi, tai MAO-B -estäjiksi kutsuttuja lääkkeitä, jotka estävät dopamiinin hajoamista aivoissa. Dopamiiniagonistit puolestaan matkivat dopamiinin toimintaa.