Kipututkimuksessa on viime vuosina herätty aiempaa enemmän siihen, että hermosolujen rinnalla myös muilla soluilla on kivussa merkityksensä.
Kipututkimus pyrkii vaikuttamaan muun muassa immuunijärjestelmään. Tällöin vaikutuskohde ja lääkekehityskohde on hermosoluja ympäröivissä, tulehdusta aiheuttavissa immuunisoluissa tai tarkemmin sanottuna hermosolun ja immuunisolun vuorovaikutuksessa. Immuunisolujen tuottama aine yliaktivoi hermosoluja, ja tätä pyritään vähentämään.
Akuutissa tulehdustilassa immuunisoluja voi olla kipua aiheuttamassa. Kroonisen kivun yhteydessä kyse on usein matala-asteisesta, pitkäaikaisesta tulehduksesta. Tulehdus voi olla esimerkiksi nivelrikon yhteydessä suoraan nivelessä mutta myös kipuradastossa eli ääreishermoston ganglioissa, selkäydintasolla tai aivoissa, jolloin se aiheuttaa neuropaattista hermovauriokipua.
Minua motivoi, että saan työssäni olla parantamassa kroonisesta kivusta kärsivien ihmisten elämänlaatua ja samalla kehittyä jatkuvasti tutkijana. Mottoni on: data puhukoon puolestaan. Ilman tutkimusta voi spekuloida, mutta pienimuotoisenkin tutkimuksen tulokset vievät eteenpäin ja johdattavat päätöksentekoa.”
