Hiilijalanjäljen arviointi Orionin kuivajauheinhalaattoreille
Euroopassa 30 miljoonaa astmaa sairastavaa ihmistä tarvitsee erilaisia lääkkeitä astmaoireiden, kuten hengenahdistuksen ja yskän, hoitoon. Suurin osa lääkkeistä otetaan inhalaattorilla eli laitteella, joka kuljettaa jauhe- tai aerosolimuotoisen lääkkeen keuhkoihin. Näiden inhalaattorien kehittämisellä ja valmistamisella on luonnollisesti ympäristövaikutuksia.
Orion teki koko Easyhaler® -tuoteperheelle hiilijalanjäljen arvioinnin vuonna 20211. Tämä on jatkoa Easyhaler tuoteperheen elinkaariarvioinnille (LCA), joka tehtiin vuonna 2019 osalle Easyhaler tuotteita2. Uusimman arvion mukaan yhden inhalaattorin keskimääräinen hiilijalanjälki on 0,580 kg CO2e.
Halusimme ymmärtää paremmin ja perusteellisemmin ilmastovaikutuksia ja omien tuotteidemme ympäristövaikutuksia. LCA on tähän tarkoitukseen sopiva menetelmä. Siinä tarkastellaan tuotteen ympäristövaikutuksia sen koko elinkaaren aikana, jaoteltuina yleensä eri vaiheisiin, kuten raakamateriaalin hankintaan, valmistukseen, jakeluun, käyttöön ja tuotteen loppukäsittelyyn. LCA-menetelmä antaa vankkaa tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista, mutta sillä voidaan myös selvittää, mihin ympäristövaikutusten vähentämispyrkimykset tulisi keskittää.
Ensimmäinen elinkaariarviointimme vuonna 2019 tehtiin Easyhaler-kuivajauheinhalaattorille, joka on tarkoitettu astman ja keuhkoahtaumataudin hoitoon. Easyhaler on hyvä esimerkki 80-luvulta alkaen ympäristön hyväksi tehdystä työstä, sillä yksi alkuperäisistä tavoitteista Easyhaler-kuivajauheinhalaattorin kehitystyössä oli kehittää ponnekaasuton inhalaattori ympäristösyistä. Montrealin pöytäkirjalla kiellettiin vuonna 1987 otsonia tuhoavien CFC-yhdisteiden eli freonien käyttö ponnekaasuna esimerkiksi ponnekaasuaerosoleissa. Montrealin pöytäkirjan voimaantulosta asti useimpien otsonia tuhoavien aineiden käytöstä on joko kokonaan luovuttu tai niitä on ainakin vähennetty. CFC-yhdisteiden tilalle tulivat HFA-/HFC-ponnekaasut, joiden käyttö on yhä sallittua astmalääkkeissä. Ponnekaasuaerosoleista ponnekaasua vapautuu sekä käytön aikana, että tuotteen poistuttua käytöstä. Nämä HFC-kaasut ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, joiden ilmastoa lämmittävä potentiaali on hiilidioksidiin verrattuna noin 1300-kertainen. Siksi yhden ainoan ponnekaasuaerosolin hiilijalanjälki on edelleen 10–37 kertaa suurempi kuin kuivajauheinhalaattorin3. Aiempien arviointien mukaan jauheinhalaattorien hiilijalanjäljen on ilmoitettu olevan 1,5–6 kg CO2e 200 annosta sisältävän inhalaattorin osalta4.
Kehdosta hautaan elinkaariarviointi tehtiin koko tuoteperheen kuudelle eri astman ja keuhkoahtaumataudin hoitoon tarkoitetulle Easyhaler-tuotteelle (budesonidi-formoteroli, salmeteroli-flutikasoni, salbutamoli, formoteroli, budesonidi and beklometasoni Easyhaler). Arvioinnissa käytettiin kunkin tuotteen käytetyintä vahvuutta ja pakkauskokoa. Analyysi käsitti raakamateriaalien hankinnan, jatkokäyttöön tarkoitettujen materiaalien valmistelun, kuljetuksen, valmistuksen, prosessoinnin ja kokoamisen, jakelun ja loppukäsittelyn. Elinkaari-inventaarion tiedot perustuvat Orionin omiin mittaustuloksiin ja tietoihin, jotka on kerätty toimittajilta, sekä kansainvälisesti saatavilla olevista elinkaari-inventaariotietokannoista. Analyysit tehtiin ISO 14040 -standardisarjan mukaisesti, ja ne teki riippumaton sertifioitu yhtiö Carbon Footprint Ltd.
Tulokset osoittavat inhalaattorin valmistuksen, käytön ja loppukäsittelyn arvioidut ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten ymmärtämiseksi kokonaisvaltaisesti analyysissa arvioitiin useita ympäristövaikutuksia, kuten ilmastonmuutosta, toksisuutta ja veden ehtymistä. Useimpien indikaattorien osalta merkittävimmät ympäristövaikutukset aiheutuivat valmistusvaiheessa, joka kattoi noin 63 % (vaihteluväli 55–67 %) hiilijalanjäljestä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että jakelun päästöt kattoivat alle 2 % hiilijalanjäljestä. Tämä osoittaa, että suurimmat parannusmahdollisuudet ovat valmistusprosesseissa. On myös huomattava, että elinkaariarvioinnin (LCA) tulokset riippuvat aina käytetystä laskentamenetelmästä sekä tehdyistä rajauksista ja oletuksista ja ne vastaavat ymmärtämystämme julkaisuhetkellä.
Yhden Easyhaler-inhalaattorin hiilijalanjälki, 0,580 kg CO2e
Kuuden Easyhaler-tuotteen keskiarvo, vaihteluväli 0,484–0,650 kg. Tässä analyysissa käytettiin kunkin tuotteen eniten käytetyintä vahvuutta ja pakkauskokoa.
API: Active Pharmaceutical Ingredient (lääkkeen vaikuttava aine)
Potilaiden hoidon turvallisuus ja tehokkuus on meille ensiarvoisen tärkeää. Pyrimme myös entistä enemmän ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon. Keskitymme tuotteen koko elinkaareen ympäristövaikutusten vähentämiseen, esimerkiksi edistämällä energiansäästöä, siirtymällä tehtailla täysin vihreään sähköön ja parantamalla jätevesien hallintaa. Pyrimme myös varmistamaan vastuullisen toimitusketjun. Astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavat potilaat ja heitä hoitavat lääkärit ovat yhä tietoisempia ilmastonmuutoksesta, mikä vaikuttaa heidän hoitovalintoihinsa. Kun tarkastellaan inhalaatiohoidon ympäristövaikutuksia, jauheinhalaattorien, kuten Easyhaler, hiilijalanjälki on hyvin pieni verrattuna ponnekaasuaerosoleihin.
Tehty elinkaariarvio on perustana Easyhaler tuoteperheen päästöjen kompensoinnille. Päästöt on kompensoitu tukemalla ohjelmia, jotka poistavat ilmakehästä saman määrän hiilidioksidia kuin sinne syntyy tuotteen elinkaaren aikana. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat rekisteröityä ja lukea lisää Easyhaler tuoteperheen hiilineutraalisuudesta wehale.life -sivustolla.
Yhteenveto Orionin hiilijalanjälkiraportista 2021
1. Product Carbon Footprint: Life Cycle Assessment Report for Orion Corporation, Orion Pharma. A study of 6 varieties of Easyhalers. Carbon Footprint Ltd 2021.
2. Product Carbon Footprint: Life Cycle Assessment Report for Orion Corporation, Orion Pharma. A study of 4 varieties of Easyhalers. Carbon Footprint Ltd 2020. Yhteenveto tutkimuksesta.
3. Medical and Chemicals Technical Options 2018 Assessment Report. Saatavana osoitteessa: https://ozone.unep.org/science/assessment/teap/. [Viitattu 13.2.2020].
4. Wilkinson AJK et al. BMJ Open 2019;9:e028763.doi:10.1136/bmjopen-2018-028763