Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan potilasturvallisuus tarkoittaa, että ’potilas saa oikeaa hoitoa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, ja että hoidosta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa’. Oikeat lääkkeet ja oikea lääkitys ovat keskeinen osa tätä kokonaisuutta.
”Potilasturvallisuus on paljon laajempi asia kuin se, että ei tapahdu potilasvahinkoja. Turvallisuustyössä pyritään nykyisin katsomaan ja oppimaan, miten turvallinen organisaatio ja turvalliset tiimit toimivat – hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi ilmailussa on onnistuttu parantamaan turvallisuuskulttuuria”, kertoo potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling Potilasvakuutuskeskuksesta.
”Turvallisen toiminnan mallien pitäisi olla osa terveydenhoidon toiminnan periaatteita. Toki myös tarvitaan suojauksia, jotka estävät vahinkojen tapahtumisen.”
Lääketurvallisuus ja lääkitysturvallisuus, olennaisia molemmat
Lääke- ja lääkitysturvallisuus ovat saman asian kaksi puolta. Lääketurvallisuus liittyy itse lääkevalmisteeseen ja lääkitysturvallisuus sen käyttöön.
”Lääketurvallisuutta varmistetaan myyntilupamenettelyllä. Siinä edellytetään, että lääkkeen farmakologiset ominaisuudet tunnetaan, se on laadukkaasti valmistettu ja sen pakkaus ja sen mukana jaettava informaatio ovat asianmukaisia. Lääkkeiden haittavaikutuksia seurataan koko niiden elinkaaren ajan”, Welling sanoo.
”Lääkitysturvallisuudesta huolehtii koko terveydenhuollon ketju alkaen lääkkeen määräämisestä sen annosteluun potilaalle tai siihen, kun hän ottaa sen itse. On jokaisen ketjun toimijan vastuulla, että potilas ei saa väärää tai turhaa lääkettä, väärää annosta tai kokonaan toisen potilaan lääkkeitä.”
Potilaalla vastuu kertoa ja kysyä
Myös potilaalla itsellään on vastuuta saamansa hoidon turvallisuudesta.
”Turvallisen hoidon toteutuminen edellyttää yhteisymmärrystä potilaan ja lääkärin välillä ja molemminpuolista sitoutumista. Lääkehoidosta vastaa hoitava lääkäri, jonka pitää määrätä asianmukaiset ja mahdollisimman turvalliset lääkkeet. Hoito pyritään valitsemaan potilasta kuunnellen, koska ei ole mitään hyötyä, jos potilas ei toteuta hoitoa, koska pitää lääkettä esimerkiksi kalliina tai ei ymmärrä sen käyttötarkoitusta.”
Potilaan tulisi kertoa lääkärilleen rehellisesti kaikki lääkkeiden käyttöön liittyvät seikat. Varsinkin jos on useampia lääkityksiä, tehokas keino varmistaa omaa lääketurvallisuuttaan on viedä vastaanotolle ajantasainen lista käytetyistä lääkkeistä ja itsehoitovalmisteista – myös luontaistuotteista.
”Lääkäri ei tiedä, mitä lääkkeitä potilas todellisuudessa käyttää ja miten hän niitä ottaa. Jos potilaalla on epäselvyyttä, mihin jotakin lääkettä käytetään, hänen kannattaa kysyä sitä hoitavalta lääkäriltä tai muulta ammattilaiselta. Lääkkeestä, josta ei ole hyötyä, on vain haittaa”, Welling neuvoo.
”Kannustan potilaita, asiakkaita ja omaisia myös itse varmistamaan turvallisuuttaan, vaikka se ei tietenkään poista ammattilaisten vastuuta.”
Ilmoita haittavaikutuksista
Lääkevalmistajat ovat tutkineet lääkkeen tehon ja turvallisuuden pitkässä ja huolellisessa myyntilupaprosessissa. Valvonta jatkuu myös sen jälkeen, kun lääke on tullut myyntiin.
”Ammattilaisten on ilmoitettava havaitsemistaan haittavaikutuksista lääkkeiden lääketurvallisuutta valvovalle Fimealle tai myyntiluvanhaltijalle. Myös potilaat voivat tehdä ilmoituksia. Ilmoittaminen on erityisen tärkeää, jos haittavaikutus on vakava, sitä ei ole mainittu tuoteselosteessa tai jos kyseessä on aivan uusi lääkevalmiste.”
Ilmoitusten perusteella päivitetään tarvittaessa lääkkeen turvallisuustietoa. Jos lääkkeen haitat ylittävät sen tuottaman hyödyn, lääkkeen käyttöä on myös mahdollista rajoittaa. Ohjeet, ja paljon muutakin hyödyllistä lääketietoa, löytyvät Fimean nettisivuilta.
Myös lääkevalmistajien vastuullisuus markkinoinnissa on tärkeä turvallisuustekijä.
”Ilman reseptiä ostettavissa itsehoitolääkkeissä markkinoinnin ja tietenkin apteekeista saatavan neuvonnan merkitys korostuu. Suomessa ollaan sen suhteen hyvässä jamassa.”
Turvallisuuskulttuurissa edelleen kehitettävää
Suomalaisen terveydenhuollon turvallisuus on Wellingin mielestä kohtuullisen hyvällä tasolla. Silti turvallisuuspoikkeamia ja läheltä piti -tilanteita sattuu liian usein, vaikka niistä onneksi aiheutuu vakavia haittoja erittäin harvoin.
”Kehitettävää on paljon myös sosiaalipuolen laitoksissa, joissa tehdään runsaasti asukkaiden lääkitykseen liittyvää työtä. Hoidon suhteen ollaan sinänsä valveutuneita, mutta turvallisuuskulttuuri ja turvallisuuden mittaaminen ovat siellä vielä melko uutta.”
Potilasvahinkokeskukseen viime vuosina tulleista hakemuksista noin neljännes on sellaisia, jotka johtavat korvauspäätökseen.
”Lääketieteessä on aina se riski, että tapahtuu komplikaatioita, vaikka toimittaisiin täysin asianmukaisesti. Potilaan saattaa myös olla vaikea erottaa, että hänen kokemansa haitta johtuu sairaudesta eikä sen huonosta hoidosta.”
Maiju Welling on Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri ja ammatissaan Suomen ensimmäinen. Hän osallistuu monenlaiseen potilasturvallisuustyöhön sekä Potilasvakuutuskeskuksen sisällä että valtakunnallisissa verkostoissa. Hän myös arvioi asiantuntijalääkärinä potilasvahinkotapauksia.
