Astmaa sairastava Maija-Liisa Auraneva, 71, lähtee aamupalan jälkeen tuttuun metsään kävelylle. Lähes joka kerta matkan varrella näkyy eläimiä, kuten oravia tai poroja. Lenkkipolun varrella on oma kuusikin.
Työstään lastenhoitajana Auraneva on jo eläkkeellä, joten aikaa jää kuntosalille, äänikirjoille ja mökkeilylle. Rovaniemellä asuvaa tytärtä ja tämän perhettä hän tapaa lähes päivittäin, kun taas pojat perheineen asuvat etelässä. Heitä, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia pääsee tapaamaan muutaman kerran vuodessa.
Muun muassa säännöllisen liikunnan ansiosta astmani on viime vuosina saatu jopa parempaan tasapainoon.
Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia sairauden vaiheita. Esimerkiksi raskauksien aikana astma loisti poissaolollaan, mutta palasi joka kerta raskauden jälkeen. Nyt eläkkeellä elämä on täyttä astmasta ja sen asettamista rajoituksista huolimatta.
”Muun muassa säännöllisen liikunnan ansiosta astmani on viime vuosina saatu jopa parempaan tasapainoon.”
1950-luvulla astmaa ei tunnettu
Auraneva oli vasta 3-vuotias, kun hänellä todettiin astma. Perhe asui Tornionjokilaaksossa maatilalla, jonka arkeen kuului eläinten hoitoa ja heinänpölyä. Tyttö joutui viettämään paljon aikaa sairaalahoidossa.
”50-luvulla ei astmasta tiedetty kansan keskuudessa juuri mitään eikä paljon enempää lääkärikunnassakaan.”
10-vuotiaana Auraneva pääsi Helsinkiin allergiasairaalaan, josta löytyi lasten allergiaan ja astmaan erikoistunut lääkäri.
”Allergiatesteissä todettiin, että olen allerginen eläinten hilsepölylle, heinille ja tupakansavulle sekä monelle ruoka-aineelle.”
Perhettä opastettiin vaihtamaan navettavaatteet puhtaisiin ennen sisääntuloa ja siirtämään metsästyskoirat ja kissat ulkoruokintaan, mikä tasoittikin tilannetta. Ajan myötä apua saatiin myös astmasuihkeista, jotka tulivat apteekkeihin myyntiin 1970-luvulla. Sitä ennen lääkityksenä olivat olleet adrenaliinipistokset, joita käytettiin kohtauksen tullessa.
Sairaudesta huolimatta Auraneva pystyi opiskelemaan, harrastamaan ja siirtymään työelämään siinä missä muutkin. Teini-ikäisenä astmasta tuntui nololta kertoa muille, mutta jälkikäteen ajatellen sairaudesta on ollut hyötyäkin.
”Kun nuorena muut alkoivat kokeilla tupakkaa, minulta sellaiset kokeilut jäivät pois.”
Astmaatikolle sopiva koti
Myös Auranevan oman perheen tyttärellä todettiin astma jo lapsena. Auraneva jäi joksikin aikaa perhepäivähoitajaksi ja otti hoitoonsa myös muita astmaa ja allergiaa sairastavia lapsia, olihan koti saneerattu astmaatikoille sopivaksi.
Talossa ei esimerkiksi käytetty ryijyjä tai pölyä kerääviä mattoja, ja viherkasveistakin luovuttiin, koska tytär oli allerginen niiden mullassa eläville itiöille. Pesuaineiksi ja kosmetiikaksi valittiin vain tuotteita, jotka eivät ärsyttäneet.
”Vieraammat naapurit pitivät meitä varmasti siivoushulluina. Nuorempi poika oli kymmenvuotiaana sanonut tuttavaperheelle, että siivous on meidän yhteinen harrastuksemme”, Auraneva muistelee nauraen.
Astma esti kyläilyn lemmikkiperheissä
Kodin ulkopuolella ärsykkeitä oli vaikeampi vältellä. Esimerkiksi työpaikan koulutuksia järjestettiin joskus hotelleissa, joissa oli siihen aikaan sallittua tupakoida. Kun muut menivät juhlimaan, Auraneva istui yksin hotellihuoneessa. Myös ystävien tuoksukynttiläilloista piti lähteä kesken kaiken pois.
Joskus sairaus onkin johtanut kiusallisiin tilanteisiin ja tuttavat ovat jopa loukkaantuneet, kun Auraneva ei ole esimerkiksi pystynyt kyläilemään lemmikkiperheessä.
”Moni ei tiedä, että lemmikeistä lähtevä pöly nousee ilmaan, tarttuu pintoihin eikä lähde tavallisella siivoamisella.”
Nykyään kehtaamista ei enää juuri tule mietittyä. Jos esimerkiksi teatterissa vieruskaverin hajuvesi käy henkeen, Auraneva ottaa avaavaa lääkettä tarpeen mukaan poistumatta erikseen paikaltaan.
Myös eläinallergiat ovat ajan myötä hiukan lieventyneet, ja Auraneva pystyy jo esimerkiksi oleskelemaan koiran kanssa hetken aikaa samassa tilassa ilman reaktiota. Tilalle ovat toisaalta tulleet kovemmat allergiset reaktiot hyönteisten pistoihin.
Joka päivästä löytyy hyvää
Auraneva haluaa olla mukana tarjoamassa tukea myös muille sairastuneille, koska oman sairauden alussa tai tyttären sairastuttua ei vertaistukea juuri ollut tarjolla. Yksi tapa auttaa muita on käydä kertomassa sairaudesta erilaisissa tilaisuuksissa Hengitysliiton kokemustoimijana.
”Tuntuu äärimmäisen hienolta, jos voin olla avuksi edes yhdelle ihmiselle. Alussahan diagnoosin saaminen voi olla šokki ja oma pärjääminen mietityttää. Vapaaehtoistyöstä saan itsellekin paljon voimavaroja.”
Alussahan diagnoosin saaminen voi olla šokki ja oma pärjääminen mietityttää. Vapaaehtoistyöstä saan itsellekin paljon voimavaroja.
Sairauteen liittyvien järjestötehtävien kautta on löytynyt myös paljon ystäviä. Heidän kanssaan vaihdetaan kokemuksia sairaudesta, mutta usein puhutaan myös jostakin aivan muusta. Niin ystävät kuin puoliso auttavat pitämään mielen iloisena, ja korkea mieliala onkin arjessa jaksamisen kannalta tärkeä.
”Viljelemme arkipäivän huumoria ja yritämme löytää huonoistakin päivistä jotakin hyvää. Miehen kanssa on takana pitkä yhteinen taival, joten siitäkin löytyy paljon mukavaa muisteltavaa.”
Maija-Liisa Auranevan vinkit astmaa sairastavalle
- Lähde liikkeelle, koska liikunta hoitaa päätä ja kroppaa. Ei tarvitse mennä kovaa vauhtia, vaan voi liikkua omien voimavarojen mukaan.
- Noudata lääkityksen suhteen lääkärin ohjeita.
- Ota huomioon omat rajoitteesi, hae vertaistukea ja pidä mieli avoimena.
