Siirry pääsisältöön

Alaselkäkipu ja nivelrikko tekivät kivusta arjen kumppanin

Alaselkäkipu ja nivelrikko ovat olleet kannuslaisen Hannele Särkiojan taakkana jo vuosia. Hän toivoo, ettei kukaan jäisi yksin kipujensa kanssa. Vertaistukea on onneksi tarjolla – se ei paranna, mutta se antaa voimaa.
13.1.2023 Teksti / Tarja Västilä Kuvaus / Päivi Karjalainen 
potilastarina_kipu_Hannele Särkioja_1.jpg

Pikkujouluissa tapahtuu, mutta tapahtuma voi olla myös käänteentekevä. Vuonna 2010 sairaanhoitaja Hannele Särkiojalta meni tanssiessa jalat alta. Kipu oli niin kova, että tajukin lähti. Ambulanssia tarvittiin.

Selkä oli kipuillut aiemminkin, mutta sairaalassa 40-vuotias Särkioja pääsi tutkimuksiin. Lannerangan magneettikuvassa havaittiin hermoa painava välilevynpullistuma, nesterakkuloita kerryttäviä Tarlovin kystia ja skolioosi sekä rappeumaa ja kulumaa alaselässä.

”Ajattelin, että vihdoinkin otetaan tosissaan. Selkäkipuja ei ollut tutkittu, vaikka olin niiden vuoksi ollut sairauslomallakin. Skolioosi on saattanut olla lapsuudesta asti.”

”Yksi alaselkäoire ilmeni synnytyksessä 1998: epiduraalipuudutus ei meinannut onnistua. Lääkäri totesi selässä olevan jonkin poikkeavuuden.”

Fysioterapia ja rentoutus auttavat kipuun

Lähetteen saaminen kuntouttavaan fysioterapiaan kesti, mutta se on ajan myötä osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi hoidoksi niin fyysisesti kuin henkisesti.

”Olen käynyt yksityisen fysioterapeutin luona jo yli kymmenen vuotta. Vaikka se maksaa, hyötyä on sitäkin enemmän. Alussa meni kaksi vuotta, ennen kuin lihakset ja ryhti saatiin tasapainoon. Fysioterapeutti myös tukee ja tsemppaa. Käynnit ovat olleet voimaannuttavia.”

Fysioterapeutti tukee ja tsemppaa. Käynnit ovat olleet voimaannuttavia.

Kipu on läsnä jollakin tavalla koko ajan. Särkioja kutsuu sitä kolmanneksi pyöräksi ja kurjaksi kumppaniksi. Kipulääkkeistä mikään ei tunnu sopivan. Parhaaksi hän on kokenut eri asennot, rentoutumisen, musiikin ja jumpan, erityisesti vesiliikunnan.

Kun kipu on kovimmillaan, Särkioja makaa lattialla, nostaa jalkansa koukkuun sohvalle 90 asteen kulmaan ja venyttää selkää pumppaavin liikkein. Lisäksi apuna on kivunlievitykseen tarkoitettu TNS-laite, joka antaa kipukohtaan sähköimpulsseja ja rentouttaa.

Nivelrikko tuli mukaan kipukuvioon

Selkäkivut veivät kaiken huomion, joten Särkioja havaitsi vasta myöhemmin peukalon tyveen nousseen pahkuran.

”Sormien nivelet olivat niin kipeät, etteivät kotiaskareet onnistuneet kunnolla ja tavarat tippuivat käsistä. Diagnoosina oli moninivelrikko, joka oli aluksi sormien pienissä nivelissä ja vasemman ukkovarpaan tyvessä. Nyttemmin niitä kipuja on muissakin nivelissä.”

Artroosi- eli painekäsineet tukevat ja lievittävät nivelrikon kipuja ja turvotusta. Rannetuetkin auttavat. 

”Pitkin hampain aloin käyttää reumaatikon apuvälineitä, kun tuntui, ettei alle viisikymppinen voi sellaisia tarvita. Kun sitten täytin 50 vuotta, päätin, että olen tarpeeksi kypsä apuvälineisiinkin.”

Sairauden hyväksyminen vei aikaa 

Sairaanhoitajan työt loppuivat 2014 irtisanomiseen. Särkioja oli työskennellyt vuodeosastolla, eikä työnantajalla ollut osoittaa kevyempää työtä.

”Tuntui, että maailma kaatui. Masennuin, ja meni pitkään hyväksyä sairauteni.”

Hannele ei halunnut eikä päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Määrä- ja osa-aikaisella kuntoutustuella hän on ollut kolmasti.

”Voisin olla vain osa-aikaisesti eläkkeellä. Toimeentulo on jotenkin turvattava, ja eläkeläisenä oma identiteettini muuttuisi liiaksi.”

Räätälöity työ ihmisten keskellä tuntuu sopivalta

Särkioja on työskennellyt seurakunnassa palkkatuella. Hän on viihtynyt työssä, sosiaalinen kanssakäyminen sopii sosiaaliselle ex-sairaanhoitajalle.

”Saan voimaa, kun kohtaan ihmisiä kirppiksellä ja keskustelemme milloin mistäkin. Pienellä paikkakunnalla minut tunnetaan, joten lähestyminen on helppoa.”

Palkkatukityö on ollut räätälöityä ja vaihtelevaa. Särkioja on sekä työskennellyt lähetyskirpputorilla että tehnyt toimisto- ja mediatöitä tietokoneella. Työt ovat alkaneet vasta puolenpäivän aikaan, mikä sopii kipupotilaalle. 

Aiemmat viisi työkokeilua kariutuivat, sillä Särkioja pystyy työskentelemään kerralla vain muutamia tunteja. Kipu häiritsee myös keskittymistä.

Kokemusasiantuntija tarjoaa olkapäätä vertaistukiryhmässä

Särkioja on suorittanut kokemusasiantuntijakoulutuksen, ja hän käy kertomassa tarinaansa eri tilaisuuksissa. Toimeksiantosopimus on sekä sairaanhoitopiirin että Suomen Kipu ry:n kanssa. 

”Kipu ei näy välttämättä ulospäin, ja kivuista kärsiviä saatetaan vähätellä. Minuakin on pidetty luulosairaana ja sanottu laiskaksi. Onneksi asenteet ovat vuosien aikana muuttuneet ja krooninen kipu otetaan vakavammin.”

Onneksi asenteet ovat vuosien aikana muuttuneet ja krooninen kipu otetaan vakavammin.

Särkioja alkoi vetää kipuyhdistyksen vertaistukiryhmää kotipaikkakunnallaan. Hänen mukaansa kokemusten jakaminen vertaisten kesken kunnioittavassa ilmapiirissä lievittää ahdistuneisuutta ja poistaa pelkoa.

”Haluan esimerkilläni ja sydämestäni antaa tukea ja toivoa sekä tarjota olkapään, jota vasten voi nojata ja itkeä. Vertaistuki ei paranna ketään, mutta se antaa voimaa – synkätkin asiat kannattaa kääntää voimavaraksi. Kaikilla on tarve rinnalla kulkijaan, eikä kukaan saisi jäädä yksin. Kun en voi enää olla ammatissani, teen hoitotyötä näin.”

Suomen Kipu ry:n tarjoamaa vertaistukea saa myös Teamsin tai chatin välityksellä, jos omalla paikkakunnalla ei ole ryhmää. Särkioja toivoisi, että läheisetkin hakisivat vertaistukea.

Pienistä ilonaiheista on tullut suuria

Kipu on vaikuttanut myös Särkiojan luonteeseen. Hän sanoo olleensa aiemmin halki, poikki ja pinoon -tyyppiä. Nykyään on ollut pakko hidastaa tahtia.

”Olin kunnianhimoinen, ja raha oli minulle jonkinlainen onnistumisen mittari. Nyt tuo kaikki on menettänyt merkityksensä – arvot ovat heilahtaneet toiseen suuntaan. Onnellisuus tulee muista asioista. Huomisesta ei voi kukaan tietää, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.”

Hannele myöntää saavansa iloa ja voimaa perheestä, luonnosta, uskosta, ystävistä ja työstä.

”Menetin kaiken, ja silti on monta asiaa, joista olen kiitollinen. Pienistä asioista on tullut suuria.”

Luonto on lähellä ja metsän keskelle pääsee hetkessä. Tuulen humina, lintujen laulu ja metsän tuoksu rauhoittavat. Läheisen Niskakosken pauhu on Särkiojan mukaan todellista koskiterapiaa. Hyvät eväät syödään laavulla, jossa kuulemma makkarakin maistuu paremmalta.

Hannele Särkiojan nostoja kivusta:

  • Rentoutuminen ja vesijumppa auttavat kipuun.
  • Selkäkipuisen ja nivelrikkoisen kannattaa käyttää apuvälineitä.
  • Työidentiteetti pitää pään kasassa ja turvaa toimeentulon.
  • Kaikki tarvitsevat rinnalla kulkijaa.
  • Suomen Kipu ry tarjoaa vertaistukea myös Teamsin ja chatin kautta.