73-vuotiaan Kaj Pirhosen arki ei lepää laakereillaan. Mies käy kahdesti viikossa vesijumpassa, tämän päälle pari kertaa uimassa ja vielä bocciassa ja keilaamassakin.
Arjen kohokohta koittaa perjantaisin, kun vuorossa on 3,5- ja 4,5-vuotiaiden lastenlastenlasten jalkapallokerho.
Pirhonen on ollut urheiluihminen koko ikänsä. Hän pelasi jalkapalloa nelikymppiseksi saakka. Samaan aikaan perheen arkeen kuuluivat vaimon ja lasten kilpaurheiluharrastukset. Arki jakaantui kodin, töiden, uimahallin ja jalkapallokenttien välillä.
Kuitenkin Pirhosen elämään kuuluu myös pitkä kausi, jolloin ei edes arkiliikunnasta ollut puhettakaan. Syy tähän löytyi viiveellä, eikä jälkikäteen ajateltuna ollut kovin yllättävä.
Rankan arjen keskellä kunto heikkeni asteittain
Parikymmentä vuotta sitten Pirhosen arki oli hyvin erilaista kuin nykyään. Hän työskenteli vaimonsa kanssa pariskunnan yhteisessä elintarvikekioskissa. Työtunteja kertyi 70 viikossa.
Tupakkaa paloi noina vuosina jopa kolme askia päivässä. Polttamisen Pirhonen oli aloittanut 13-vuotiaana.
”Pyrin kerran viikossa siihen, että syön lämpimän ruoan jossain. Kyllä siinä pääsi fyysinen kunto heikkenemään.”
Miehen terveys alkoi reistailla 1990-luvun lopulla. Kesken työpäivän hän joutui käymään kioskin lattialle lepäämään, kun ei enää jaksanut seistä jaloillaan. Samoihin aikoihin alkoivat selkäkivut.
Keuhkoahtaumatauti paljastui kuntoutuksen alkukartoituksessa
Kun selkäkipujen syytä selviteltiin, tutkittiin myös Pirhosen keuhkot. Niistä löytyi vähäinen määrä asbestia, jonka ei ajateltu vaikuttavan työkykyyn.
Kunto heikkeni edelleen, eikä syytä tälle löytynyt. Tämä vaikutti myös miehen mielialaan.
”Kyllä siitä jonkinasteinen masennus tuli, kun en jaksanut mitään enkä tiennyt, mistä se johtui.”
Kyllä siitä jonkinasteinen masennus tuli, kun en jaksanut mitään enkä tiennyt, mistä se johtui.
Lopulta työskentely kioskilla ei enää onnistunut, joten yritys myytiin.
Seuraavana keväänä, vuonna 2002, Pirhonen pääsi työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen. Sen alkukartoituksessa hänellä todettiin keuhkoahtaumatauti. Tämän myötä Pirhonen jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 53-vuotiaana.
Tupakoinnin lopettaminen oli helppo päätös
Vuosi 2002, toukokuun toinen lauantai. Tuota päivää Pirhonen ei unohda.
Siihen mennessä hän oli laskujensa mukaan ehtinyt polttaa noin puoli miljoonaa tupakkaa. Yhtäkään niistä hän ei sanojensa mukaan kadu – ongelmana hän pitää lähinnä sitä, ettei tiennyt, milloin olisi ollut järkevä aika lopettaa.
Pari viikkoa diagnoosin varmistumisen jälkeen päätös oli selvä. Pirhonen käveli kauppaan, osti askin tupakkaa ja sitten apteekista paketillisen nikotiinilaastareita.
Tupakat olivat pahan päivän varalle. Sitä päivää ei koskaan tullut. Vuosikymmenten tupakointi loppui kertaheitolla.
”Luopumispäätös oli jo aika pitkään muhinut mielessä, ja siksi lopettaminen onnistui suhteellisen helposti.”
Lopettamisesta Pirhonen puhuu nykyään paljon. Hän on Hengitysliiton kokemustoimija ja pitää myös koulutuksia tupakoinnin lopettamisen tueksi. Omista kokemuksistaan Pirhonen kertoo mielellään ja toivoo, että voi omalla esimerkillään kannustaa muita parempiin valintoihin.
Kuntoa kohottaen parantumattoman sairauden kanssa
Kun tupakointi loppui, alkoivat Pirhosen keuhkojen tila ja yleiskunto kohentua.
Ensimmäisenä vuonna diagnoosin jälkeen Pirhonen jaksoi parhaimmillaan kävellä 800 metriä. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti vesijumpan, vuotta myöhemmin jumpan myös kuivalla maalla.
”Vei kolmisen vuotta, että pääsin kohtuulliseen kuntoon.”
Silti ei käy kiertäminen, että keuhkojen tilanne heikkenee tasaisesti. Pirhosella on keuhkoahtaumatautiin viisi eri lääkettä.
Lapsenlapsenlapset motivoivat itsestä huolehtimiseen
Liikunta ja lääkitys joka tapauksessa auttavat. Pirhonen kertoo, että jo muutamana vuotena keuhkot ovat spirometriatestitulosten perusteella ja ikääntymisen vaikutukset huomioiden paremmassa kunnossa kuin edeltävänä vuonna.
Se, että Pirhonen nyt kuuntelee itseään ja liikkuu jaksamisensa rajoissa, on hänen hyvinvointinsa ja myös keuhkoahtaumataudin hoidon kannalta tärkeää.
”Jos vaikka vesijumpassa innostuu liikaa, menevät voimat koko loppupäiväksi. Mutta kun on pitkään sairastanut, oppii kuuntelemaan kehoaan.”
Kun on pitkään sairastanut, oppii kuuntelemaan kehoaan.
Pirhonen kokeekin nykyisin pitävänsä itsestään huomattavasti parempaa huolta kuin nuorempana. Yhtenä motivaattorina tähän ovat lapsenlapsenlapset. Heidän perässään isopappa haluaa pysyä. Kun lapset kasvavat, vauhti vain kiihtyy.
Kaj Pirhosen vinkit keuhkoahtaumatautiin sairastuneelle
- Lopeta tupakointi. Mitä nopeammin tupakasta pystyy luopumaan, sitä parempi. Tämä hidastaa taudin etenemistä oleellisesti ja merkitsee näin lisää elinvuosia.
- Lähde liikkeelle ja kuuntele itseäsi. Mieti, millainen liikunta sinulle on mielekästä ja etsi itsellesi sopiva tapa harrastaa sitä. Jos käveleminen, uiminen tai pyöräily ei tunnu mielekkäältä yksin, kokeile ryhmäliikuntaa. Seurassa tulee helposti liikuttua vähän enemmän kuin yksinään. Muista silti myös kuunnella itseäsi ja pidä huolta, ettet rehki liikaa.
- Opettele hyväksymään tilasi. Keuhkoahtaumatauti on parantumaton sairaus. Sen kanssa pystyy silti tekemään paljonkin, kunhan on valmis pitämään huolta itsestään. Sairauden hyväksyminen on tässä tärkeää.
