Kipsin kylväminen suojelee Itämerta rehevöitymiseltä

Pelloilta valuva fosfori rehevöittää Itämerta ja ruokkii sinilevää. Vantaanjoella estetään rehevöittäviä ravinteita päätymästä Itämereen peltokipsin avulla. Vantaanjoen kipsihankkeen takana on muun muassa John Nurmisen Säätiö, jonka työtä Orion tukee.

Siinä ne ovat – kaksi lumikinosta muistuttavaa kasaa valkoista kipsiä, valmiina levitettäväksi tälle syksyiselle, satonsa kuluneelta kasvukaudelta luovuttaneelle pellolle. Kipsiröykkiöiden ääreen on puolipilvisenä perjantaiaamuna kokoontunut paljon porukkaa: on tutkijoita, toimittajia, yhdistysaktiiveja sekä kipsihankkeen vastuuhenkilöitä. Ja tietenkin itse Myllymäen tilan isäntä Kallepekka Toivonen.

Nurmijärveläinen viljelijä lähti mukaan kipsausprojektiin avoimin mielin ja siksi, että hän tuntee vastuuta elinkeinonsa Itämerta rehevöittävästä vaikutuksesta. Kun Toivoselle ehdotettiin, että hänen pelloilleen levitettäisiin fosforia ja kipsiä, joka sitoo kiintoainesta maaperään, hän vastasi kyllä kiitos.

”Osa maanviljelyksen ravinteista päätyy väistämättä vesistöihin, mutta peltojen kipsaaminen on nopea ja tehokas toimenpide estämään valumaa. Itämeren lisäksi näiden peltojen kipsauksesta hyötyy myös minulle rakas Vantaanjoki”, Toivonen sanoo.

 

Fosfori peltoon, ei mereen

Kipsin ympäristöedut ovat vastaansanomattomat.

”Peltoon levitetty kipsi liukenee maahan ja edesauttaa siellä suurempien maamurusten muodostumista. Näihin murusiin fosfori hanakasti kiinnittyy. Kipsi myös parantaa maan rakennetta ja ehkäisee viljelyalan eroosiota, koska se sitoo fosforin pidemmäksi aikaa kasvien uusiokäyttöön”, perustelee hanketta vetävän John Nurmisen Säätiön projektipäällikkö Maija Salmiovirta.

Pellossa pysyvä fosfori on poissa Itämeren fosforikuormasta. Puolet siitä fosforimäärästä ja maa-aineksesta, joka tavalliselta pellolta kulkeutuisi mereen, jää kipsatulla pellolla niille sijoilleen.

”Yksi kipsauskerta riittää sitomaan tuon määrän fosforia ja kiintoainesta peltoon viideksi vuodeksi. Viljelijän ei siis tarvitse nähdä kipsin levittämisen vaivaa jokaisen satokauden jälkeen”, Salmiovirta lisää.

 

Peltokipsi näännyttää sinilevää

Kaikkinensa Vantaanjoen seudun peltojen kipsausurakka on vähentänyt Suomenlahden vuotuista fosforikuormaa kahdella tonnilla. Jo tuo määrä kuulostaa kunnioitettavalta, mutta Salmiovirta kehottaa pitämään mielessä mainitun vuosia kestävän vaikutuksen.

”Oikea luku mereen päätymättömiä ravinteita on Uudellamaalla siten tässä aikahaarukassa noin 10 000 kiloa.”

Mutta vielä hurjempi fakta tulee tässä: yksi kilo sinilevää vaatii kasvaakseen ainoastaan kaksi grammaa fosforia! Kuinka paljon tuota iljettävän myrkynvihreää levävelliä jääkään syntymättä, kun peltokipsi näännyttää sitä nälkään?

”Siitä vain taskulaskin käteen ja laskemaan”, Salmiovirta yllyttää.

 

Sadon kasvu ei häiriinny kipsistä

Vielä tätä nykyä Kallepekka Toivonen on yksi harvoista peltokipsareista Suomessa. Maamme peltopinta-alasta on kipsattu noin 5 000 hehtaaria. Se on vain pieni ripsaus kipsille soveltuvasta 540 000:sta hehtaarista.

”Niin paljon peltoja Suomenlahden ja Saaristomeren seudulla olisi mahdollista kipsata. Järviseudun pellot eivät kipsille sovellu, sillä kipsaus nostaa hieman valumavesien sulfaattipitoisuutta. Itämeressä lievä sulfaatinlisäys ei haittaa, järvissä sen sijaan haittaisi.”

Pallo on Salmiovirran mielestä nyt poliitikoilla, jotta laajamittaisen kipsikäsittelyn rahoitus saataisiin varmistetuksi. Suopeaa asennetta kaivataan toki myös peltojen omistajilta. Tulevaisuus näyttää, ottaako kipsaaminen tuulta alleen.

”Toivoisin, että viljelijät lähtisivät ennakkoluuloitta mukaan. Haittoja ei kipsistä ole maanviljelyksessä havaittu. Kipsi ei häiritse sadon kasvua, vaikuta kasvin makuun eikä muuta pellon pH:ta.”

 

Kipsihanke liikkeelle yksityisellä tuella

John Nurmisen Säätiö käynnisti varojenkeruun Vantaanjoen valuma-alueen kipsihankkeeseen vuonna 2018.

”Kaksi kolmannesta hankkeen 1,2 miljoonan euron kokonaiskuluista katettiin firmojen ja yksityishenkilöiden avustuksilla, ja kolmanneksen maksoi ympäristöministeriö. Orion on ollut John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden tukija vuodesta 2018 lähtien”, Salmiovirta kertoo.

Orion ja John Nurmisen Säätiö ovat allekirjoittaneet sopimuksen säätiön pääyhteistyökumppanuudesta vuosille 2018–2020. Itämeren suojelu on yksi Orionin yritysvastuun pääteemoista ja sopii hyvin linjaan Orionin oman toiminnan kanssa.

Kipsi itsessään ei maksa vuonna 2019 mitään, sillä sitä tuottava kuopiolainen tehdas, Yara, antaa sitä maksutta hankkeen käyttöön. Kulut syntyvät lähinnä kipsin kuljetuksesta ja levittäjille maksettavista palkkioista. Kipsariksi ryhtyvä viljelijä saa säätiöltä rahallisen kannustimen.

Salmiovirta kiittää hankkeen jokaista lahjoittajaa panoksesta Itämeren hyväksi. Hän uskoo, että yhä useampi suomalainen haluaa tehdä ympäristölle konkreettista hyvää.

”Mukaan vesistötalkoisiin ehtii vielä. Seuraavaksi aletaan kipsata Saaristomeren seudun peltoja, ja työsarkaa riittää senkin jälkeen.”


Teksti ja kuvat: Essi Kähkönen

 

Vantaanjoen kipsihanketta rahoittavat John Nurmisen säätiön yksityiset tukijat sekä ympäristöministeriö. Hankkeen toteuttavat John Nurmisen säätiö, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus.