Siirry pääsisältöön

Eturauhassyöpä aloitti Juha Kuusniemen elämässä uuden vaiheen

58-vuotias Juha Kuusniemi sairastaa eturauhassyöpää, joka on mahdollisesti levinnyt luihin. Syöpädiagnoosi tuo aina mukanaan epävarmuutta. Tämän äärellä Kuusniemi saa lohtua muista ihmisistä ja elämän peruskysymysten pohtimisesta.
10.2.2023 Teksti / Anne Ventelä Kuvaus / Arto Wiikari
potilastarina_eturauhassyöpä_Juha_Kuusniemi_2.jpg

Syksyllä 2022 Juha Kuusniemen magneettikuvissa näkyi jotain, joka mahdollisesti enteili pahaa.

”Lonkkaluussa näkyi hailakka utuinen jälki, kuin galaksi taivaalla. Radiologin mukaan se saattoi olla metastaasi eli etäpesäke”, hän kertoo.

Kuusniemellä todettiin eturauhassyöpä joulukuussa 2021. Syksyn 2022 tutkimuksessa radiologi näki myös hänen kylkiluussaan jotain epämääräistä.

”Yhdessä löydökset tarkoittavat, että syöpä on mahdollisesti levinnyt. Syövän kanssa ei nyt joka tapauksessa voi varmuudella sanoa juuri mistään mitään.”

Tämä kuvaa laajemminkin Kuusniemen kokemusta syövästä ja sen käsittelystä.

Eturauhassyövän oireita ei ollut

Kuusniemen syöpä todettiin vähän sattumalta. Syksyllä 2021 hän oli hakeutunut lääkäriin, koska epäili testosteronitasoaan matalaksi. Näin olikin, ja Kuusniemi sai testosteronipiikin.

Tämän jälkeisessä kontrollissa kävi ilmi, että hänen PSA-arvonsa oli koholla. Myös tuseerauksessa eli sisältäpäin tunnustelemalla todettiin jotain poikkeavaa. Eturauhassyöpään viittaavia oireita Kuusniemellä ei tuolloin ollut eikä ole ollut sen jälkeenkään.

”Lääkäri sanoi, että yksi plus yksi on kaksi, eli kohdallani on vahva epäily eturauhassyövästä.”

Sittemmin diagnoosi vahvistui.

Sairastuminen sai hankkiutumaan tiedon ääreen

Diagnoosinsa jälkeen Kuusniemi alkoi lukea aiheesta. Netistä löytyvien tutkimusartikkeleiden kautta hän sai hyvän kuvan siitä, mistä eturauhassyövässä on kyse.

Syöpätutkimusartikkeleiden äärellä Kuusniemi kertoo kokeneensa jopa oppimisen iloa. Hän työskentelee lukion opettajana, ja lukeminen ja uuden oppiminen ovat hänelle mieluisia ja luontaisia asioita.

”Jälkikäteen ajateltuna innokkuus saattoi myös olla jonkinlaista shokkia tai kieltämistä”, hän sanoo nyt.

Huolta alkoi herätä siinä vaiheessa, kun syöpää ei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästy leikkaamaan muutaman kuukauden kuluttua diagnoosista vaan leikkaus siirtyi. Tämä tuntui Kuusniemestä pelottavalta.

Leikkauksen sitten toteutuessa koko syöpäkasvain saatiin pois. Kuitenkin PSA-arvo oli edelleen koholla, kun se mitattiin uudelleen kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tämä kieli siitä, että syöpä on levinnyt. Etäpesäkkeiden sijaintia oli kuitenkin mahdotonta sanoa lopullisella varmuudella.

Syöpädiagnoosista alkoi uusi vaihe elämässä

Syöpädiagnoosista alkoi Kuusniemen sanojen mukaan uusi kappale tai pääluku hänen elämässään.

”Kaikki, mitä elämässä oli ollut, tyhjennettiin, ja tilalle tuli uusia asioita. Juuri nyt arkeen ei kuulu paljon muuta kuin työt ja muutamat ihmissuhteet.”

Kaikki, mitä elämässä oli ollut, tyhjennettiin, ja tilalle tuli uusia asioita.

Silti Kuusniemi ei vaikuta toivottomalta tai lannistuneelta. Hän kuvaa suhtautuvansa sairauteensa uteliaisuudella ja avoimuudella. Tästä on hänen mukaansa ollut apua diagnoosin käsittelyssä.

Työterveyslääkärin suosituksesta huolimatta Kuusniemi jatkoi työntekoa mahdollisimman pitkään. Sairauslomalle hän jäi vasta siinä vaiheessa, kun hänen sädehoitonsa alkoivat.

”Ajattelin, että kun kaikki on epäselvää, teen mieluummin jotain muuta sen sijaan, että olen kotona mahdollisen metastasoituneen syövän kanssa.”

Avoimuus ja uteliaisuus auttavat eteenpäin

Syövän kanssa ei ole lopullisia vastauksia. Tämä on ainoa asia, jonka Kuusiniemi tietää syövästä varmaksi.

”Kaikki tieto on sellaista, että nyt näyttää joltain, tai seuraavaksi voidaan kokeilla tällaista. Se ei ole lääkäreiden vika, vaan syövän luonne. Syövän hoitamiseksi voidaan kokeilla erilaisia asioita, ja sitten odotetaan, miten ne toimivat.”

Tämän käsittelemisessä on Kuusniemen mukaan ollut apua siitä, että hän yleensäkin suhtautuu asioihin avoimesti ja uteliaisuudella. Lisäksi hän on saanut lohtua elämän peruskysymysten pohtimisesta.

Kuusniemestä on tuntunut huojentavalta esimerkiksi se ajatus, että ihmisten minuus tai identiteetti on harhainen ajatus.

”Ajatus siitä, että minä olen syntynyt ja minä kuolen, on epäpätevä. Minä, metsän puut ja oravat olemme kaikki yhtä ja samaa olemassaoloa, enkä minä ole minkään keskipiste. Tämän vuoksi kukaan ei varsinaisesti synny tai kuole”, Kuusniemi avaa ajatteluaan.

Syöpää voi käsitellä parhaiten vertaisten kanssa

Myös vertaistuki on ollut Kuusniemelle tärkeää.

”Kun elämä muuttuu sairastuessa, ainoa tapa käsitellä sen tuottamia tunteita on olla tekemisissä muiden saman kokeneiden kanssa”, hän sanoo.

Kun elämä muuttuu sairastuessa, ainoa tapa käsitellä sen tuottamia tunteita on olla tekemisissä muiden saman kokeneiden kanssa.

Kuusniemi keskustelee Facebook-ryhmissä, joista hän on löytänyt kaltaisiaan sairastuneita, työikäisiä ihmisiä. Heidän tukensa on Kuusniemelle tärkeää. Kokemus syövästä on hänen mukaansa erilainen 50-vuotiaalle kuin esimerkiksi 80-vuotiaalle.

Muita diagnoosin saaneita Kuusniemi haluaa muistuttaa siitä, että ei ole olemassa kahta samanlaista syöpää tai reaktiota syöpädiagnoosiin, vaan jokainen kokee ja sairastaa syövän omalla tavallaan.

Valmiita tai varmoja vastauksia ei ole, mutta niitä etsiessään tai odottaessaan voi tukeutua muihin.

Juha Kuusniemen neuvot sairastuneelle

  1. Muista, että jokainen syöpä on erilainen. Se, että jonkun kokemus syövästä on ollut tietynlainen tai johtanut tiettyyn lopputulokseen, ei tarkoita, että sama pätisi muihin sairastuneisiin.
  2. Laadukas vertaistuki auttaa jaksamaan. Esimerkiksi Facebookissa kannattaa tutustua myös englanninkielisiin vertaistukiryhmiin. Näin voi löytää vertaisia, jotka ovat samassa elämäntilanteessa tai sairautensa kanssa samassa vaiheessa.
  3. Syövän kanssa mikään ei ole varmaa. Tämä tarkoittaa, että myös toivottomalta tuntuvassa tilanteessa voi olla tilaa toivolle.