Orion on Outi Vaaralan mukaan osoittanut pystyvänsä uudenlaiseen ja luovaan lääkkeenkehitystyöhön. Lääkeyhtiö houkutteli tunnetun immunologin ulkomailta takaisin Suomeen johtamaan innovatiivista syöpälääketutkimusta.
Se tuntui tilaisuudelta, johon Outi Vaarala halusi välttämättä tarttua. Professori oli työskennellyt useamman vuoden ulkomailla, mutta kun häntä keväällä pyydettiin johtamaan Orionin syöpätutkimusta, hän ei epäröinyt.
”Orioniin minut houkutteli yhtiön kyky tehdä alkuperäislääkekehitystä. Siitä isoin osoitus on tämä uusi eturauhassyöpälääke, darolutamidi, joka lanseerattiin markkinoille Yhdysvalloissa kuluvana vuonna. Oli ilo lähteä mukaan kotimaiseen ja innovatiiviseen lääkekehitystyöhön – sellaiseen yritykseen, jolla on potentiaalia luoda jotakin uutta”, Vaarala sanoo.
Vaaralalla on takanaan pitkä kokemus immunologiasta sekä immuno-onkologiasta ja merkittävä ura akateemisessa maailmassa. Työssään Vaarala on tutkinut muun muassa autoimmuunitauteja eli sitä, miksi ihmisen solut hyökkäävät kehon omia kudoksia vastaan. Näin käy esimerkiksi reumassa tai ykköstyypin diabeteksessa. Hän on tehnyt myös rokotetutkimusta.
”Immuno-onkologiassa taas on kyse siitä, että kehon lamaantunut immuunijärjestelmä koetetaan saada kuntoon ja kehon valkosolut tuhoamaan syöpäsoluja. Työni Orionissa keskittyy nimenomaan tähän immuno-onkologiseen puoleen, ja Orionissa saan hyödyntää kattavasti kaikkea osaamistani”, hän kuvaa.
Orioniin Vaarala tuli Yhdysvalloista, jossa hän työskenteli AstraZeneca/Medimmune-yhtiössä lääketutkimuksen ja -kehityksen parissa. Vuodet ulkomailla olivat olleet antoisia, mutta kotimaahan professoria veti myös perhe.
”Suomeen ja Ruotsiin oli jäänyt kolme aikuista tytärtäni sekä iäkäs äitini, ja mieheni vakituinen työ on Helsingissä. Erityisesti viikonloppuina kaipasin perhettäni. Minulla oli siis riittävästi syitä palata”, Vaarala kertoo.
Orionissa Vaarala johtaa tutkimusryhmää, jonka tehtävänä on kasvattaa ymmärrystä syöpätautien biologiasta.
”Koetamme keksiä uusia lääkemolekyylien kohteita ja kohdereittejä syöpäsolujen tuhoamiseksi. Syöpäpotilaalle parasta olisi se, että jokin näistä keksimistämme lääkemolekyyleistä johtaisi uuteen syöpälääkkeeseen ja kykenisi pelastamaan potilaita syöpäkuolemilta.”
Lääkekehitystyö ei ole lyhytpinnaisen ihmisen hommaa, Outi Vaarala muistuttaa.
”Uuden syöpälääkkeen tie alkuideasta markkinoille vie jopa 15 vuotta. Sen aikana on opittava ymmärtämään perusteellisesti taudin koko syntymekanismi. Jos sitä ei ymmärrä, ei tiedä, mikä taudin aiheuttaa. Lääkkeenkehitystyö lähtee silloin väistämättä hakoteille.”
Vaarala korostaa tiimin ja yhteistyön merkitystä lääketutkimuksessa. Yksin ei kukaan syöpälääkkeitä kehitä, vaan jokaisella ryhmänjäsenellä on oma, arvokas roolinsa.
”Johtajan vastuulla on mahdollistaa se, että luovat tutkijat voivat käyttää työhönsä koko kapasiteettinsa. Tähän aion työssäni panostaa.”
Orionin syöpätutkimusta Vaarala aikoo luotsata kokemuksensa ja myös hankkimiensa johtajakoulutusoppien mukaan.
”Lääkekehitystyössä pitää osata arvioida oikein riskit: rakentaa tutkimuslinjoja harkiten mutta uskaltaa myös ottaa rohkeita askeleita eteenpäin silloin, kun on riskinoton aika.”
Suomella ja Orionilla on Vaaralan mukaan paljon annettavaa alkuperäislääketutkimukselle. Tärkeää on verkostoitua ja luoda kansainvälisiä suhteita.
”Meillä on valtava potentiaali pitkälle koulutettuja ihmisiä, mutta suomalaisten yritysten on siitä huolimatta ollut yleensä aika vaikeaa saada syntymään menestystarinoita. Orionin syöpäpuolen johtajana toivon tässä asiassa voivani kääntää suuntaa toisaalle.”
Teksti: Essi Kähkönen
