Harvinaissairauksien tutkimuksen tavoitteena uudet tehokkaat hoidot

Orion panostaa yhdessä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa vakavien perinnöllisten harvinaissairauksien tutkimukseen. Kyseiset sairaudet ovat vielä hoitoja vailla.

Vakavien perinnöllisten harvinaissairauksien tutkimuksessa on ennen kaikkea tarkoitus löytää potilaiden tilaa parantavia hoitoja. Lisäksi tavoitteena on hankkia työkaluja ja ymmärrystä sovellettavaksi muihin saman kaltaisiin sairauksiin ja oireisiin. Näin kertovat hankkeen johtaja professori Antti Haapalinna Orionilta ja yksi yhteistyökumppaneista, professori Reetta Kälviäinen Itä-Suomen yliopistosta.

ˮHarvinaissairaudet eivät lopulta ole kovin harvinaisiaˮ, muistuttaa Orionilla geneettisiin harvinaissairauksiin keskittyvän terapia-alueen johtaja Haapalinna.

ˮEuroopassa ja USA:ssa niitä sairastaa yhteensä yli 60 miljoonaa ihmistä. Erilaisia harvinaissairauksia arvioidaan olevan noin 6000–8000.ˮ

Yksittäistä sairautta kohti potilaita on kuitenkin vähän: Euroopassa harvinaissairaudeksi luokitellaan tauti, jota sairastaa enintään puoli promillea väestöstä. USA:ssa määritelmänä on, että tautia sairastaa siellä alle 200 000 henkeä.

Suomessa 36 perinnöllistä harvinaissairautta

ˮ80 prosenttia harvinaissairauksista on periytyviä. Monissa tapauksissa taudin aiheuttaa yhden aminohapon virhe perimässä. 75 prosenttia sairauksista alkaa lapsuudessa, ja 30 prosenttia potilaista kuolee perimäänsä tautiin jo ennen viidettä ikävuottaanˮ, Haapalinna kertoo.

Reetta Kälviäinen ja Antti Haapalinna

Suomessa on löydetty 36 perinnöllistä harvinaissairautta, jotka ovat täällä yleisempiä kuin muualla maailmassa. Tätä suomalaista tautiperintöä on tutkittu jo lähes 30 vuotta, ja näistä taudeista tunnetaan ne aiheuttaneet geenivirheet.

ˮHarvinaissairauksissa on paljon keskus- tai ääreishermostossa eteneviä rappeumasairauksia. Ne ovat usein alidiagnosoituja, sillä ne saatetaan esimerkiksi sekoittaa johonkin yleisempään, mutta samankaltaisia oireita aiheuttavaan sairauteenˮ, Haapalinna toteaa.

ˮVaikka sadoille harvinaissairauksille on kehitetty lääkehoito, useimmat ovat vielä vailla käypää hoitoa, ja niitä sairastavien potilaiden oireita pystytään joskus vain lievittämään.ˮ

Hoidoille voidaan myöntää erityisasema

Vakaviin harvinaissairauksiin kehitetyille uusille hoidoille voidaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa saada orphan drug -erityisasema. Siinä potentiaalisen käyttäjämäärän pienuutta kompensoidaan esimerkiksi lääkkeelle vahvistetulla korkealla korvattavalla hinnalla, myöntämällä kehittäjälle kaupallinen yksinoikeus ja tukemalla myyntilupaprosessia.

ˮKehitystyön rahoituksen kannalta on keskeistä, että orphan drug -lääkkeelle ei välttämättä tarvitse teettää kalliita tuhansien potilaiden faasi III -potilastutkimuksia, vaan – koska potilaitakaan ei ole helposti saatavilla – suppeammat faasi II -tutkimukset riittävätˮ, Haapalinna kertoo.

Kuusi eri tutkijaryhmää

Haapalinnan mukaan Orion lähti rakentamaan uudentyyppistä tutkijoiden yhteistyöhön perustuvaa ekosysteemiä useasta syystä: eräiden harvinaissairauksien mekanismien selvittämiseksi, uusien teknologioiden aikaansaamiseksi ja ennen kaikkea toimivien hoitojen löytämiseksi näille potilaille.

ˮHarvinaissairauksissa meillä on yhteistyökumppaneina tutkijoita, jotka ymmärtävät syvällisesti taudin kliinisen etenemisen ja sen, mikä taudissa on potilaan kannalta isoin ongelmaˮ, Haapalinna sanoo.

ˮHankkeessa on vuoden alusta toiminut kuusi eri tutkijaryhmää, joista osa tutkii tiettyjä sairauksia, osa kehittää lääketeknologioita ja osa metodeja, kuten biomarkkereita, geenitestausta ja muita mittausmenetelmiä. Pääsemme keskustelemaan ensimmäisistä potilastuloksista jo vuoden 2019 lokakuussa.ˮ

Jotta lääkkeen teho voitaisiin osoittaa, tarvitaan oikeita mitattavia indikaattoreita. Jos on valittu väärä indikaattori, toimivan lääkkeen teho voi pahimmassa tapauksessa jäädä osoittamatta.

Haussa myös uutta ymmärrystä ja työkaluja

Itä-Suomen yliopiston neurologian professori ja Kuopion yliopistosairaalan epilepsiakeskuksen ylilääkäri Reetta Kälviäinen muistuttaa, että hankkeella pyritään samalla löytämään sellaista uutta ymmärrystä ja sellaisia uusia työkaluja, joita voitaisiin soveltaa laajemminkin.

ˮRappeumasairaudet muistuttavat loppuvaiheessa toisiaan, ja kahden taudin mekanismit voivat olla joltakin osin samankaltaisia, vaikka niiden syntymekanismi olisikin eri. Samoin sairauksissa voi olla lieviä ja vakavia muotoja, jolloin lievemmän version mekanismien avulla voisi olla mahdollista selvittää, mitkä tekijät suojaavat vakavalta muodoltaˮ, Kälviäinen sanoo.

ˮMutta vaikka taudeista on tärkeää saada tietoa, ennen kaikkea tarvitaan tehokkaita hoitoja, joista olisi potilaille merkittävää hyötyä. Hoidon tarve on suuri, sillä näille potilaille ei ole ollut tarjota juuri mitään muuta kuin tukea.ˮ

Alidiagnosoitu EPM1 invalidisoi nuorena

Kälviäisen johtama ryhmä tutkii Kuopiossa EPM1-tautia, joka tunnetaan myös nimellä Unvernicht-Lundborgin tauti. Se on etenevä myoklonusepilepsia, jonka aiheuttaa yhden geenin mutaatio ja joka on lievimmässäkin muodossaan vakava ja invalidisoiva sairaus.

Suomessa on satoja EPM1-potilaita. Tauti ilmenee yleensä 6–15 vuoden iässä, minkä jälkeen se etenee aaltomaisesti ja hyvin yksilöllisesti.

ˮEnsimmäiset oireet muistuttavat hyväennusteista nuoruusiän myoklonusepilepsiaa, joksi tauti usein diagnosoidaan. Tajuttomuuskouristuskohtaukset saadaan yleensä hyvin hallintaan, ja potilaalla on teini-iässä stabiili vaihe, jolloin elämä on varsin normaalia". Kälviäinen kuvailee.

ˮErilaisten ulkoisten ärsykkeiden aiheuttama lihasten nykiminen eli myoklonia ja muut taudin oireisiin kuuluvat liikuntakyvyn ongelmat alkavat kuitenkin lopulta pahentua, kunnes niissä saavutetaan lakipiste 25 ikävuoden vaiheilla. Osa potilaista pystyy kävelemään, osa joutuu käyttämään pyörätuolia ja osa on täysin autettavia. ˮ

Oikea diagnoosi helpottaa henkisesti

Vaikka EPM1 ei välttämättä lyhennä elinikää, nuorella iällä alkanut vakava tauti on henkisesti raskas ja johtaa usein masennukseen.

ˮSen vuoksi potilaat tarvitsevat oireenmukaisen hoidon ohella kokonaisvaltaista neurologisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitoon tähtäävää yksilöllistä kuntoutustaˮ, Kälviäinen sanoo.

EPM1 ei ole pelkästään epilepsia vaan myös liikehäiriösairaus siinä missä Parkinsonin tauti. Valitettavasti toistaiseksi hoitoa on ollut tarjota vain taudin epilepsiaoireisiin, eikä taudin liikehäiriöluonteeseen ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

ˮVaikka parantavaa hoitoa ei ole, oikean diagnoosin saaminen koetaan yleensä hyvänä asiana, kun oireet alkavat teini-iän jälkeen pahentua. Onneksi potilaat ja heidän perheensä ovat nykyisin valveutuneita ja ovat myös keskenään paljon yhteydessä.ˮ

 

Teksti: Jussi-Pekka Aukia
Henkilökuva: Jussi-Pekka Aukia

8.10.2019

Avainsanat: