Kari Raatikainen uskaltaa vitsaillakin syövästään
Humppilalainen eläkkeellä oleva palomestari Kari Raatikainen puhuu yhtä sujuvasti eturauhassyövästä kuin leipomisesta. Mutta myös muiden pitäisi pystyä puhumaan syövästä.
Humppilalainen eläkkeellä oleva palomestari Kari Raatikainen puhuu yhtä sujuvasti eturauhassyövästä kuin leipomisesta. Mutta myös muiden pitäisi pystyä puhumaan syövästä.
”Kyllä lotosta puhutaan paljon ja Humppilassa Eurojackpotista. Mutta kun ihminen sairastuu mihin tahansa syöpään, siitä ei sitten puhutakaan”, Kari kuvaa tilannetta, mihin itsekin joutui.
”Minä olin lähes 60 vuotta, kun sain oman syöpädiagnoosini. Se oli juuri joulun alla, joululahja siis”, vitsailee Kari. Diagnoosi tuli kuusi vuotta sitten ilman oireita, suorastaan puskasta.
”Sen vuoksi olen sanonut omalle pojalleni, että kannattaisi alkaa käydä PSA-kokeessa, kun täyttää 45 vuotta.”
Hän viittaa Tampereen yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin siitä, miten sukurasitus tuo sairauden riskin lähemmäksi. Jopa eräällä 32-vuotiaalla miehellä on hoidettu ärhäkkä pahanlaatuinen eturauhassyöpä, vaikka tyypillinen sairastanut on noin 70 vuotta.
Karilta löytynyt syöpä oli pahanlaatuinen ja ärhäkkä. Hän muistelee vieläkin tilannetta, jossa joutui lähes kylmiltään päättämään tulevasta hoidostaan:
”Lääkäri kysyi diagnoosin jälkeen saman tien, että jätetäänkö kasvamaan vai tehdäänkö jotain,” Kari hämmästelee.
”Yllätys oli se, kuinka nopeasti potilas joutuu tekemään päätöksen, josta välttämättä ei edes tiedä, miten se vaikuttaa loppuelämään.”
Omaiset näkevät usein asiat eri tavoin kuin lääkäri. Sen vuoksi Karilla oli lääkärissä mukana myös vaimo ja tytär. ”Katsoin heitä ja kysyin, mitäs tehdään?”, Kari kysyi ja jaksoi siinäkin tilanteessa viljellä hänelle tunnusomaista huumoriaan.
Kari toimi sairastuessaan vielä päiväpalomestarina Varsinais-Suomen Pelastuslaitoksella ja joutui ajamaan paljon autoa, keskimäärin 5–6 tuntia yksinään.
Tällainen työ ja diagnoosi ei ollut miellyttävä yhdistelmä: ”Koko ajan mietin, puristaako eturauhanen, kasvaako se, ja kuinka nopeasti. Kenen pää tällaista kestää”, Kari kysyy.
Silloin hän teki päätöksen, että mennään leikkaukseen.
”Jos olisin sanonut, että jäädään seuraamaan tilannetta, olisin pudonnut kuukauden välein toistuvista hoitokerroista pois ja jälleen jonon päähän.”
Leikkauksessa kävi ilmi, että syöpä oli pysynyt ns. kapselissa, mikä oli positiivinen asia. Hänen syöpänsä uusiminen on epätodennäköistä. Jälkikontrolleja tehdään kuitenkin kaksi kertaa vuodessa nyt, mutta harvennetaan myöhemmin yhteen kertaan vuodessa.
Sairaslomaa hänellä oli vain leikkauksen jälkeen.
Eturauhassyövän diagnostiikka ja hoito ovat viime vuosina parantuneet melkoisesti.
Kari kiitteleekin omasta varhaisesta diagnostiikasta terävää työterveyslääkäriä, joka oli ”hereillä” ja katsoi myös aiempia PSA-arvoja sekä niiden vaihtelua. ”Yhteen PSA-arvoon ei kannata tuijottaa, se voi nousta vaikka pyöräillessä.”
Eturauhassyövän diagnostiikassa käytetään esimerkiksi magneettikuvausta ja tietokonetomografiaa, hoidossa sädehoitoa, leikkausta ja hormonaalista hoitoa. Uusinta uutta on ultraäänihoito. ”Uusilla hoitokäytännöillä pystytään säästämään erektiohermoja ja säilyttämään virtsanpidätystä, jolloin elämänlaatu pysyy hyvänä.”
Kari muistelee mielellään omaa fysioterapeuttiaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän johdatti seikkailuun alapäälihasten harjoittamiseksi.
”Virtsanpidätystä voidaan harjoittaa ja erektio rakentaa teknisesti, vaikka eturauhanen leikataan. Nämä harjoittelut ovat sellainen taitolaji, joka sopii miehille. Tärkeää on itsellisyys; se, että saa vielä itse vaikuttaa omaan loppuelämäänsä.”
Kari on toiminut vuosien varrella esimerkiksi pitopalvelu- ja tapahtumayrittäjänä sekä Varsinais-Suomen Pelastuslaitoksen palveluksessa. Eläkkeellä hän tekee yhä töitä kaksi tai kolme työpäivää viikossa, sillä sairaus ei ole lamaannuttanut häntä. Karilla on myös kaksi lasta ja kolme lastenlasta.
”Olemme hyvin tiivis perheyhteisö ja paljon tekemisissä työasioissa keskenämme.”
Diagnoosin saamisen yhteydessä Kari olisi halunnut enemmän tietoa. Sitä hän jakaa nyt vapaaehtoisena Suomen eturauhassyöpäyhdistys Propo ry:n toiminnassa. ”Forssan kaupungintalo tuli talvella täyteen, kun dosentti Timo Joensuu oli puhumassa.”
Kouluttajan kokemuksella Kari ei kaihda puheenaiheita virtsanpidätyksestä tai erektiopumpuista. Termit ja tunnelmat soljuvat hänen puheessaan yhtä helposti kuin ammattikuljettajien opettaminenkin.
”Kun alan puhua, joku katsoo silmät pyöreinä, mutta tieto auttaa selviämään.”
Kari vakuuttaa, että myös miehet selviävät kuumista aalloista. Toki se jännittää miehiä kovasti.
”Toisilla meistä on pyyheliina mukana, ja rauhallisesti pyyhimme otsaa”, hän kuvaa potilaskollegoiden kokemuksia.
Sen sijaan osa miehistä ei uskalla silloin liikkua mihinkään.
”Eristäytyneisyys on vakava juttu. Sen vuoksi tarvitaan näitä vertaistukiryhmien tapaamisia, että olisi edes joku paikka, missä tiedetään syyt tähän.”
Kari Raatikainen on vuosien varrella oppinut, että elämästä pitäisi nauttia aina, kun se on mahdollista. Tätä viestiä hän myös itse vie omalla positiivisuudellaan eteenpäin.
