Helsinkiläinen farmaseutti Leena Fontell,64, on aktiivinen liikkuja. Pitkäaikainen keuhkosairaus, astma, ei ole rajoittanut elämää sen jälkeen, kun hän sai käyttöönsä sopivat lääkkeet. Kontrollikäynnit tapahtuvat nykyisin nettilääkärillä.
Lapsena Leena Fontell ei olisi voinut kuvitella harrastavansa liikuntaa tulevaisuudessa lähes päivittäin. Silloin suurin osa astmaatikoista pysyi talvisin sisällä.Astman pahenemisvaiheessa keuhkoputket ovat supistuneena ja limakalvot ovat herkkiä erilaisille ärsykkeille. Astma voi puhjeta missä iässä tahansa. Fontell on pitkään sairastettuaan myös kokenut, kuinka astman hoitokin on muuttunut vuosikymmenien vieriessä.
Myös Leenalla oli sairaalajaksoja, esimerkiksi koivun siitepölyaikana toukokuussa. ”1960-luvun loppuun asti hoidettiin lähinnä astmakohtauksia, sillä astmalääkkeitä ei ollut. Kohtauksiin pistettiin adrenaliinia, ja se tapahtui yleensä sairaalassa.”Koska Leenan äiti oli sairaanhoitaja, hän sai kuitenkin luvan pistää adrenaliinia myös kotona. Joskus kävi niin, ettei Leena jaksanut kävellä 200 metrin koulumatkaa. Silloin vahtimestari soitti äidille, joka tuli antamaan adrenaliinipistoksen. ”Siihen aikaan lähinnä odotettiin, että kohtaus menee ohi. Päiväkausia piti levätä ja nukkua lähes istuvassa asennossa”, Leena muistelee.Hän oli jo kymmenvuotias, kun hän sai ensimmäiset varsinaiset astmalääkkeet tabletteina. Se oli mullistavaa koko astman hoidossa.
Opiskeluaikana Leena pystyi viettämään lääkkeiden avulla melko normaalia elämää, ja farmasian opinnoista oli hyötyä myös oman lääkityksen ymmärtämisessä. Äidin huolesta huolimatta Leena pystyi olemaan työelämässä eläkeikään asti, matkustelemaan eri maissa, pyöräilemään ja hoitamaan lukuisia ystävyyssuhteitaan.”Kylmät talvet ovat olleet tosin rankkoja, etenkin pakkasen ja kosteuden vaihtelut. Tämän hetken lääkityksillä niihin pystytään vaikuttamaan.” Leena peruslääkkeenä on kortisonisumutetta, missä on pitkävaikutteinen avaava osa. ”Kun saan flunssan, sairastan helposti viisi viikkoa. Säännöllinen lääkitys on välttämätön”, korostaa Fontell. Kosteudesta on kiusaa vieläkin, yhdessä kylmän kanssa. Illalla terassilla pitää olla varovainen.
Mökkireissuille tai vieraaseen paikkaan matkustettaessa on otettava antihistamiinia mukaan. ”Kaikki, mitkä aiheuttavat allergisia oireita, voivat aiheuttaa myös astmaoireita.”Leena on kuitenkin siedättänyt itsensä hasselpähkinälle. Nykyään hän voi syödä hasselpähkinäsuklaata pari palaa kerrallaan saamatta oireita. ”Mutta makadamiapähkinälle olen niin allerginen, että en uskalla aloittaa sen siedätystä omin toimin. Jo yhdestä valkoisesta joulupähkinästä kurkku alkaa turvota ja tuntuu, että korvien välissä pitäisi olla pulloharja.”
Nykyisin Leena harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa, joskus lähes päivittäin. ”Käyn uimahallin vesijuoksussa kerran viikossa, samoin talvella avannossa viikoittain”, kertoo Fontell.Uimahallissa hän ui tunnin kerrallaan, ja ulkoilee lisäksi luonnossa.Leena on äskettäin palannut vaellusmatkalta Muoniosta, ja sekin sujui ongelmitta:”Vaelsimme tuntureilla neljän porukassa, kymmenen kilometriä kerrallaan. Pystyin liikkumaan siinä missä muutkin. Vaikka kiipesin tuntureille ja hengästyin, minua ei kuitenkaan ahdistanut.”Leena uskookin, että hyvä lihaskunto auttaa pitämään astman oireita kurissa. Hän kehottaa tekemään edes pieniä pyrähdyksiä niin, että välillä saadaan myös hiki pintaan ja sitten taas pidetään tauko.
Lääkäreistä Leenalla on monenlaisia kokemuksia. Hänellä oli oma lääkäri niin lapsena kuin työvuosinakin. Hänen jäädessään eläkkeelle, hoitava lääkäri oli periaatteessa terveyskeskuksessa, eikä tilanne ollut tyydyttävä. Nyt asiat ovat paremmin, sillä Leenalla on ollut oma Allergiasairaalan nettilääkäri. ”Tämä kontakti syntyi, kun olin kolme vuotta sitten Allergiasairaalassa pitkittyneen yskän vuoksi. Pidämme sähköpostilla yhteyttä ja saan lääkkeet, kun tulee ongelmia kuten flunssaa tai ahdistusta.” Jos nettilääkärinohjeilla ja lääkkeillä ei parane, Leena pääsee vastaanotolle.Hänestä terveyskeskuksen tärkeimmäksi tehtäväksi jää tunnistaa, missä tapauksessa potilas pitää laittaa jatkotutkimuksiin.
muista ottaa lääkkeesi
Teksti: Helena Raunio
