Muistisairaan isän omaishoitajana – tyttären tarina

Hanna Jensenin isä sairastui muistisairauteen 74-vuotiaana. 39-vuotiaasta tyttärestä tuli isänsä omaishoitaja. Isän sairauden seuraaminen oli rankkaa, mutta se myös lähensi isää ja tytärtä.

Toimittaja Hanna Jensenin isä oli tehnyt vähän outoja asioita jo pidemmän aikaa. Isä oli esimerkiksi merkannut kalenteriinsa kaiken kellontarkasti aina tapaamisista ja vessakäynneistä tunnetiloihin ja säähän. Jensen ja hänen veljensä eivät osanneet yhdistää outoa käytöstä muistisairauteen.

”Välillä sanoimme hänelle tapaamisajan puolen tunnin tarkkuudella vain ärsyttääksemme isää. Emme aavistaneet, että kalenteri oli tukitoimi”, Hanna Jensen kertoo nyt.

Sairaus paljastui sairauskohtauksen jälkeen

Hanna Jensenin isän muistisairaus selvisi sairauskohtauksen jälkeen sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa. Jälkeenpäin ajatellen merkkejä muistisairaudesta oli ollut paljon: asioiden toistamista saman keskustelun aikana, tavaroiden unohtelua, laihtumista ja masennusta. Isä alkoi myös perua sovittuja tapaamisia ja erakoitui. Tasapainonkin kanssa oli ongelmia.

Muistisairausdiagnoosin varmistuessa isä asui yksin Lohjalla. Lääkärit suosittelivat hänelle asumispaikaksi ryhmäkotia, mutta Jensen hankki isälle veljensä kanssa senioriasunnon Helsingistä, jotta isä voisi asua kodinomaisesti, säilyttää itsenäisyytensä ja jotta isän luona olisi helpompi käydä.

”Isän muutto Helsinkiin oli ratkaisevan tärkeää”, kahden lapsen äiti Jensen sanoo.

Muistisairaus lähensi isää ja tytärtä

Hanna Jensen päätti asennoitua niin, ettei isän hoitaminen olisi pelkästään rankkaa. Hänestä omaisen pitäisikin olla kiitollinen, että saa hoitaa läheistään. Omainenkin tarvitsee kuitenkin tukea.

”Vastuuntunne oli valtava. Isän hoitaminen ei aiheuttanut stressiä, mutta hän oli mielessä koko ajan. Oli huojentavaa olla niiden kanssa, jotka eivät pelänneet sairautta ja jotka olemuksellaan viestivät, että kaikki järjestyy. Se on kuin voimapilleri omaiselle.”

Jensenin isä ei ollut missään vaiheessa aggressiivinen ja hän oli loppuun asti kiitollinen saamastaan avusta. Aiemmin helposti hermostuva isä muuttui aiempaa lempeämmäksi. Isän ja tyttären suhde paranikin sairauden myötä.

Rankinta oli isän yksinäisyys

Rankinta isän hoitamisessa oli Jensenin mielestä isän yksinäisyys.

”Yksinäisyydelle ei voinut mitään, sillä toisen elämän puolesta ei pystynyt tekemään enempää. Oli rankkaa, kun ennen niin sosiaalinen ihminen istui nyt vain television ääressä.”

Jensen on vakuuttunut, että hän teki isänsä puolesta parhaansa. Nyt jälkeenpäin hän kuitenkin toivoisi, että olisi käynyt isän kotona useammin ennen sairastumista sen sijaan, että kutsui tämän useimmiten omaan kotiinsa.

”Toisen kotona näkee, jos kaikki ei ole kunnossa. Esimerkiksi laskut voivat olla maksamatta tai ruoho leikkaamatta.”

3 neuvoa muistisairauteen sairastuneen läheiselle

1. Ole kiitollinen läheisestäsi ja siitä, että saat hoitaa häntä.

2. Älä yritä vetää muistisairasta terveiden maailmaan. Älä arvostele, väittele, valehtele tai kysy miksi-kysymyksiä.

3. Muista, että viestit eivät kulje sairaan aivoissa kuten ennen.

Teksti: Suvi Huttunen