Sydämen vajaatoiminnaksi kutsutaan sairautta, jossa sydämen kyky kierrättää verta on siinä määrin heikentynyt, ettei elimistön hapensaanti ole riittävää. Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan seurausta muista sydänsairauksista, joissa sydänlihaksen toiminta häiriintyy ja supistumiskyky heikkenee.
Sydämen vajaatoiminta voi kehittyä monesta eri syystä. Tyypillisimpiä sairauksia vajaatoiminnan taustalla ovat sepelvaltimotauti, verenpainetauti sekä läppävika. Sydämen vajaatoiminta kehittyy tavallisesti sydänsairauksien loppuvaiheessa, ja siksi siihen sairastuneiden kuolleisuus on hyvin suuri.
Sydämen vajaatoiminta yleistyy iän myötä. Ennusteiden mukaan sitä sairastavien määrä kasvaa koko ajan. Voidaan puhua jo merkittävästä kansanterveydellisestä ongelmasta.
Sydämen vajaatoiminta on harvinainen alle 50-vuotiailla. 60–69-vuotiaista sitä sairastaa noin kaksi sadasta, mutta 80–89-vuotiaista jo joka kymmenes. Sairaus on miehillä yleisempi kuin naisilla. Tutkimusten mukaan noin puolet kaikista vajaatoimintaan sairastuneista kuolee viiden vuoden kuluessa oireiden ilmaantumisesta.
Sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus, joka etenee yleensä vuosien saatossa ja edellyttää useimmiten pysyvää lääkitystä. Sen vaarallisuutta ei aina ymmärretä, vaikka siihen liittyvä kuolleisuus on korkeampi kuin monen syöpäsairauden.
Sydämen vajaatoiminnan menestyksellinen hoito edellyttää sitoutumista lääkehoitoon ja terveellisiin elämäntapoihin. Hoitoon sitoutumattomuus voi johtaa oireiden pahenemiseen ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan.
