Terapiamuodot

Sairastuneen toimintakykyä arjessa pyritään tukemaan erilaisin keinoin muun muassa harjoittamalla intensiivisesti häiriintyneitä toimintoja tai kompensoimalla haittoja esimerkiksi apuvälinein.

Fysioterapia

Fysioterapia on tavallisesti liikunnallista kuntouttamista kuten lihastoimintojen ja tasapainon harjoittamista tai virheasentojen korjaamista. Sen avulla harjoitellaan puuttuvia taitoja ja ominaisuuksia.

Esimerkiksi kävelyharjoittelu joko itsenäisesti tai harjoituslaitteiden avulla kuuluu kuntoutumiseen. Vähitellen pyritään kasvattamaan kävelynopeutta ja -matkaa. Harjoittelun tukena käytetään myös muuta fysioterapiaa.

Myös yläraajaharjoitteista on apua. Samaten mielikuvaharjoittelu ja tietokoneavusteinen harjoittelu edistävät toipumista. Kuntoutuksen hyöty on tavallisesti yhteydessä siihen käytettyyn aikaan.

Toimintaterapia

Toimintaterapia tukee itsenäistä suoriutumista arjessa tai työssä. Toimintaterapiassa ja fysioterapiassa käytetään osittain samoja menetelmiä.

Toimintaterapiassa harjoitetaan sekä käsien toimintaa että tavallisia arkipäivän tilanteita. Samalla selvitetään apuvälineiden tarvetta.

Toimintaterapiaan kuuluvat muun muassa tehtäväkeskeinen toistoharjoittelu, käden tehostettu kuntoutus, mielikuvaharjoittelu, peiliterapia ja toiminnan havainnointi.

Puheterapia

Puheterapiassa kuntoutetaan sekä kommunikointitaitoja että nielemistä. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi vuorovaikutuskykyyn ja kielellisten valmiuksien parantamiseen.

Kommunikoinnin ohjaus parantaa usein sairastuneen toimintaedellytyksiä tulevaisuutta ajatellen, sillä se lisää sairastuneen omaa aktiivisuutta ja parantaa edellytyksiä sosiaalisten kontaktien ylläpitoon.

Nielemisen ongelmat lievenevät usein itsestäänkin 2 viikon kuluessa, mutta harjoittelusta on apua kuntoutuksessa.

Neuropsykologinen kuntoutus

Neuropsykologista kuntoutusta käytetään kognitiivisten toimintojen eli muistin ja älyllisten toimintojen tukemiseksi. Sairastuneella voi olla haasteita ajan, paikan, etäisyyksien ja suuntien arvioinnissa sekä avaruudellisessa hahmottamisessa. Tavallisia ovat myös toiminnanohjauksen häiriöt, tarkkaavaisuushäiriöt, toispuolinen huomiotta jättäminen tai oiretiedostuksen puute. Lisäksi voi esiintyä muistihäiriöitä ja tiettyjen taitojen vaikeutumista tai puuttumista.

Kuntoutuksen keskiössä ovat muun muassa oppimiseen ja muistiin liittyvät kognitiiviset toiminnot, käyttäytymisen muutokset ja oireiden tiedostaminen. Samalla keskitytään parantamaan sairastuneen henkistä jaksamista. Kuntoutus sisältää paljon keskustelua ja siinä opetellaan korvaavia toimintoja, kuten muististrategioita.

Apuvälineiden käyttö

Apuvälineiden tarve arvioidaan yksilöllisesti. Apuvälineiden tarjoaminen viivytyksettä parantaa potilaan kokemusta niiden käyttämisestä. Kun niiden käyttöä harjoitellaan alkuvaiheessa, niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty.

Muistin ja toiminnan ohjauksen parantamiseen liittyvät apuvälineet tukevat arjessa selviytymistä. Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot ja äänenvahvistuslaitteet ovat tärkeitä.

Apuvälineiden tarve voi myös muuttua. Kotikäynti auttaa yleensä sairastuneen tarpeiden arvioinnissa.

Kategoriat: