Lääkehoito

Lääkehoito aloitetaan jo akuuttivaiheessa ja sitä jatketaan oireiden ja aivoverenkiertohäiriön syntysyyn perusteella.

Ensimmäisten vuorokausien aikana aloitetaan erilaisia lääkehoitoja muun muassa komplikaatioiden ja aivoverenkiertohäiriön uusiutumisen ehkäisemiseksi. Osa lääkityksistä liittyy henkilökohtaisiin perussairauksiin ja osa aivoverenkiertohäiriön aiheuttamiin oireisiin.

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen henkilöllä on selvästi kohonnut riski sairastua uuteen aivoverenkiertohäiriöön. Uusiutumista voidaan vähentää riskitekijöiden ja perussairauksien hoidolla.

Myös ohimenevän aivoverenkiertohäiriön eli TIA-kohtauksen jälkeen aloitetaan ehkäisyhoitona useimpien riskitekijöiden lääkitys tai tarkastetaan aiemman lääkehoidon päivitystarve.

Antitromboottinen hoito

Kaikille aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen saaneille aloitetaan verisuonitukoksia ehkäisevä lääkitys, jonka tarkoitus on ehkäistä aivoinfarktia.

Verihiutale-estäjähoito aloitetaan, jos kohtaus ei ole sydänperäinen. Verihiutaleiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet ehkäisevät uusia valtimotukoksia. Hoidossa voidaan käyttää yhtä verihiutaleiden estäjää tai näiden yhdistelmiä.

Hoito aloitetaan heti, ellei potilas saa liuotushoitoa. Hoitoa jatketaan pysyvästi, jos sairauden syntysyynä on ateroskleroosi eli valtimotauti tai pienten suonten tauti.

Antikoagulaatiohoito

Antikoagulaatio- eli verenohennushoito aloitetaan, jos henkilöllä on eteisvärinä, muu sydänperäinen syy aivoverenkiertohäiriölle, sinustromboosi, kaulavaltimodissekaatio tai veren hyytymishäiriö. Valtimotautiin antikoagulantit eivät toimi.

Antikoagulaatiohoito aloitetaan eteisvärinän yhteydessä pysyvästi sairastetun aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Muissa tilanteissa, kuten kaulavaltimodissekaation yhteydessä, lääkitys on yleensä määräaikainen.

Lääkityksen aloitusajankohta riippuu vaurioituneen aivoalueen koosta ja muista vuototaipumukseen liittyvistä tekijöistä.

Potilaan perussairauksista riippuen tulee harkita, soveltuvatko antikoagulaatiohoidoksi K-vitamiiniantagonistit vai NOAC-lääkitys eli suorat oraaliset antikoagulantit.

Antikoagulaatiolääkitys lisää verenvuodon riskiä, joten siitä tulee aina kertoa lääkärille tai hammaslääkärille etenkin toimenpidettä suunniteltaessa. Lue lisää antikoagulaatiohoidosta

Kohonneen verenpaineen hoito

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen verenpaineen hyvä hallinta on tärkeä. Yleensä tavoitteena on pitää verenpaine alle 130/80 mmHg tasolla. Verenpainelääkityksestä on hyötyä niin aivoinfarktin kuin aivoverenvuodon tai lukinkalvonalaisen verenvuodon estämisessä.

Verenpaineen lasku ehkäisee aivoinfarktin uusiutumista sekä muita sydän- ja verenkiertohäiriöitä. Jo 10 mmHg yläpaineen ja 5 mmHg alapaineen lasku vaikuttaa huomattavasti aivoinfarktin todennäköisyyteen.

Verenpainelääkkeitä ovat muun muassa ACE-estäjät, ATR-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, nesteenpoistolääkkeet ja beeta-salpaajat. Lisää verenpaineen hoidosta voit lukea Verenpaineen lääkehoito -sivuilta.

Kolesterolin hoito

Kohonneen kolesterolin hoidolla voidaan ennaltaehkäistä aivoinfarkteja. Kolesterolia lasketaan ensisijaisesti elämäntavoin ja tarvittaessa lääkehoidolla. Kolesterolin hoidolla voidaan vähentää etenkin valtimotaudista johtuvia aivoinfarkteja.

Kolesterolin hoitotavoitteet määräytyvät henkilön riskitekijöiden mukaan. Aivoverenkiertohäiriön sairastanut on yleensä suuren riskin potilas, jos hänellä on valtimotauti.

Tällöin LDL-kolesterolin hoitotavoite on < 1,8 mmol/l. Jos aivoinfarktin on aiheuttanut muu syntysyy, hoitotavoite on < 2,5 mmol/l. Lisää kolesterolin hoidosta voit lukea Kolesterolin hoito -sivuilta.

Verensokerin hoito

Myös koholla olevat verensokeriarvot nostavat verisuonisairauksien riskiä. Diabeteksessa pitkään korkealla oleva verensokeri aiheuttaa mikrovaskulaarihäiriöitä eli muutoksia verisuoniin. Siksi verensokeria hoidetaan, vaikka korkea verensokeri ei suoraan ole yhteydessä aivoverenkiertohäiriöiden syntyyn.

Jos aivoverenkiertohäiriön jälkeen verensokeriarvot eivät korjaannu ruokavaliolla, aloitetaan verensokeria laskeva lääkitys. Sokeritasoja voidaan alentaa joko tablettilääkityksellä, ihon alle pistettävällä insuliinilla tai näiden yhdistelmällä. Lisää diabeteksen hoidosta voit lukea Diabeteksen hoito -sivuilta.

Hormonihoito

Yleensä sairastetun aivoverenkiertohäiriön jälkeen mahdollinen hormonikorvaushoito tai estrogeeniä sisältävien ehkäisypillerien käyttö tulisi lopettaa.

Masennuksen hoito

Aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen esiintyy yleisesti masennusta. Masennusta sairastavat voivat hyötyä lääkehoidosta. Lääkkeen valinnassa pitää kuitenkin huomioida potilaan verenvuotovaara ja mahdollisen antikoagulaatiolääkkeen yhteisvaikutukset masennuslääkkeiden kanssa.

Spastisuuden hoito

Spastisuutta eli lihasjäykkyyttä esiintyy jopa 30 %:lla sairastuneista. Liike- ja lastahoidon lisäksi spastisuuteen voidaan käyttää lääkehoitoa. Voimakkaan kivun tai hygienian hoidon helpottamiseksi voidaan antaa esimerkiksi pistoshoitoa.

Kategoriat: