Aivoverenkiertohäiriöiden seuraukset

Aivoverenkiertohäiriön haitat ja seuraukset ovat hyvin yksilöllisiä ja ne riippuvat aina vaurioituneen alueen sijainnista ja laajuudesta.

Aivot säätelevät ihmisen toimintaa. Siksi aivoverenkiertohäiriön aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastuneen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Aivoverenkiertohäiriön jälkeen saattaa esiintyä haasteita arjen toimissa, liikkumisessa, syömisessä, pukeutumisessa, hygienian hoidossa sekä sosiaalisissa suhteissa.

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa myös pysyvän vammautumisen, työkyvyttömyyden tai johtaa jopa kuolemaan. Aivoverenkiertohäiriön jälkeen uuden sairastumisen riski on aina selvästi korkeampi.

Neuropsykologiset häiriöt

Neuropsykologiset häiriöt eli muistin ja tiedonkäsittelyn vaikeudet ilmenevät usein toiminnoissa, jotka ovat ennen olleet täysin rutiininomaisia. Nämä oireet ovat tavallisia sairastumisen jälkeisinä viikkoina. Osa oireista paranee itsestään, mutta osa voi jäädä pysyviksi. Jos pysyviä oireita jää, työhön paluu ja työssä jaksaminen saattavat hankaloitua.

Neuropsykologisia oireita ovat muun muassa aloitekyvyttömyys, sekavuus, vireystilan vaihtelu, väsyminen sekä toiminnan ja ajattelun hitaus. Voi esiintyä myös muisti- ja keskittymisvaikeuksia sekä vaikeuksia ajattelu- ja päättelykyvyssä.

Tiedonkäsittelyn vaikeudet ovat pahimmillaan heti sairastumisen jälkeen ja lievenevät yleensä ajan myötä. Kuntoutuminen on nopeinta 3–6 kuukauden ajan sairastumisesta, mutta palautumista tapahtuu vielä sen jälkeenkin.

Muutokset riippuvat vaurioiden laajuudesta ja siitä, missä osassa aivoja aivoverenkiertohäiriö on tapahtunut. Myös yksilölliset taustatekijät vaikuttavat oireiden vaikeusasteeseen.

Afasiat eli kielelliset häiriöt

Afasia tarkoittaa aivoperäistä kielellisten kykyjen osittaista tai täydellistä puutosta. Oireet ovat usein pahimmillaan heti sairastumisen jälkeen ja ne helpottuvat puheterapian ja kuntoutuksen edistyessä. Oireiden vaikeus riippuu esimerkiksi siitä, missä aivojen osassa aivoverenkiertohäiriö on tapahtunut ja kuinka laaja vaurio on syntynyt. Yli puolella sairastuneista ilmenee afasiaa jossain muodossa.

Afasia vaikeuttaa keskustelua ja sosiaalista kanssakäymistä. Ongelmia voi olla kielen tuottamisessa, ymmärtämisessä, lukemisessa, kirjoittamisessa tai laskemisessa. Henkilöllä voi olla vaikeuksia ilmaista itseään paitsi puheessa myös kuvin, symbolein tai elein.

Afasiasta huolimatta henkilöä tulee kohdella itsenäisenä ja päätöksentekoon kykenevänä. Myös sairastuneen läheisiä voidaan tukea puhetta korvaavien keinojen käytössä.

Apraksia eli tahdonalaisten liikkeiden häiriö

Apraksiassa tavallisten liikkeiden suorittaminen on hankalaa. Sairastunut ei pysty tekemään sellaisia liikesarjoja, jotka aiemmin ovat onnistuneet helposti. Tavalliset rutiinitoiminnot, kuten haarukan tai kynän käyttö, eivät välttämättä onnistu.

Apraksia vaikeuttaa päivittäisiä toimia ruokailusta hygienian hoitoon. Siksi kannattaa alkuun välttää esimerkiksi sähkölaitteiden käyttöä, ettei sattuisi tapaturmia.

Apraksiaa voi esiintyä myös afasian yhteydessä, jolloin se vaikeuttaa puhetta tukevien keinojen käyttöä. Henkilö ei välttämättä kykene elehtimään, osoittamaan tai piirtämään. Toiminnan myötä oireet yleensä lievittyvät. Myös palaute auttaa henkilöä kehittämään toimintaansa.

Amnesiat eli muistihäiriöt

Aivoverenkiertohäiriö ei tavallisesti aiheuta vakavaa yleistä muistihäiriötä. Muistihäiriöitä voi esiintyä tiettyihin asioihin liittyen. Sairastuneella voi olla vaikeuksia muistaa lukemaansa, tai mihin on jättänyt jonkin tavaran.

Uuden oppiminen voi olla vaikeaa, mutta ennen sairastumista tapahtuneet asiat ja vanhat taidot ovat yleensä säilyneet hyvin muistissa. Lieväkin muistihäiriö voi haitata työhön paluuta.

Hahmottamisen vaikeudet

Aikaan, paikkaan, tilaan ja kuvaan liittyviä hahmottamisen häiriöitä voi olla useita erilaisia. Esimerkiksi tutun henkilön kasvoja on vaikea tunnistaa tai henkilöllä voi olla vaikeuksia arvioida esineiden etäisyyttä. Myös kellon viisareiden asennon hahmottaminen saattaa olla hankalaa.

Henkilö saattaa eksyä helposti, koska ei hahmota suuntia. Vaikeuksia saattaa olla myös tavallisissa toimissa, kuten kahvin keittämisessä tai silityslaudan pystyttämisessä, vaikka periaatteessa tietäisi, miten se tehdään.

Neglect eli huomiotta jäämisen häiriö

Neglect-oireessa sairastunut ei huomioi toista puolta kehostaan. Henkilö saattaa unohtaa raajansa vaikeaan asentoon tai syödä vain puolet ruoka-annoksestaan. Oire on yleisempi vasemman puolen halvauksen yhteydessä ja se voi liittyä sekä omaan kehoon että ympäristössä tapahtuviin ärsykkeisiin. Kun sairastunut ei huomaa häiriötä itse, hän saattaa satuttaa itsensä helposti.

Oiretiedostuksen puutteellisuus

Sairastunut ei välttämättä tunnista oireitaan tai hän saattaa vähätellä niitä. Hän ei välttämättä huomaa esimerkiksi halvaantuneensa tai kuvittelee menevänsä suoraan töihin sairaalasta. Tällöin hän saattaa luulla kykenevänsä tekemään asioita, joihin ei pysty ja aiheuttaa samalla vaarallisia tai kiusallisia tilanteita itselleen tai muille.

Afasioiden kohdallakin saattaa esiintyä kyvyttömyyttä tunnistaa oireita. Henkilö luulee puhuvansa kuten ajattelee, koska puheen kuulonvarainen hahmottaminen on häiriintynyt.

Yleisluonteiset häiriöt

Erilaiset yleisluontoiset häiriöt kuten tarkkaavaisuuden ja aloitekyvyn heikentyminen sekä hätäisyys voivat vaikeuttaa päivittäisiä toimia sekä sosiaalisia suhteita.

Muutokset mielialassa

Masennus saattaa akuutissa vaiheessa liittyä aivojen elimelliseen muutokseen ja parantua itsestään. Silti äkillinen sairastuminen voi aiheuttaa vakavaakin masennusta ja olla osa sairauteen sopeutumiseen liittyvää prosessia.

Aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena voi esiintyä myös tunnekokemusten latistumista tai voimistumista ja toisaalta vaikeutta tulkita muiden tunteita. Usein sairastuneen mielialat vaihtelevat. Tämä voi johtua osittain sairastumisen aiheuttamasta surun ja menetyksen kokemuksesta tai joidenkin aivoalueiden fysiologisista muutoksista.

Suruun ei välttämättä tarvita lääkitystä tai terapiaa, mutta lääkäriltä kannattaa pyytää apua, jos esiintyy masennusta. Masennusta tulisi hoitaa, sillä se saattaa haitata toipumista. Noin 30–50 % sairastuneista kärsii masennuksesta jossakin muodossa. Aivoverenkiertohäiriön vaikeus ja sen mukanaan tuomat vaikeat oireet lisäävät masennuksen mahdollisuutta.

Masennus on yleistä myös sairastuneiden puolisoilla. Siksi oikea-aikainen ja riittävä tieto sairaudesta on osa laadukasta kuntoutusta.

Dysartria

Dysartria eli puheen puuromaisuus on motorinen puhehäiriö. Se johtuu puheen tuottamiseen käytettyjen lihasten heikkoudesta ja vaikeudesta tuottaa ääniä esimerkiksi halvauksen seurauksena.

Puhe voi olla kankeaa tai epätarkkaa, sillä dysartriaan liittyy artikulaation, äänentuotannon ja puhenopeuden ongelmia. Ääni saattaa olla heikko tai karhea. Puhenopeus usein hidastuu. Dysartriaan ei välttämättä liity kielellisiä ongelmia puheen ymmärtämiseen, sanojen löytämiseen, lukemiseen tai kirjoittamiseen liittyen.

Dysartrian yhteydessä saattaa esiintyä nielemisvaikeutta, koska samat lihakset vastaavat usein puheesta ja nielemisestä.

Dysfagia eli nielemishäiriö

Nielemishäiriöllä eli dysfagialla tarkoitetaan hitautta tai vaikeutta ruoan, juoman tai syljen nielemisessä. Akuutin aivoverenkiertohäiriön yhteydessä nielemisvaikeudet ovat yleisiä, mutta ne helpottavat usein toipumisen edetessä.

Ruokailutilanteet tulisi rauhoittaa, ettei ruokaa mene ”väärään kurkkuun”. Syöminen ja nieleminen saattaa olla hidasta ja vaatia keskittymistä. Ruokailua voi olla tarpeen valvoa tai rajoittaa ruoan määrää. Ruokaa voidaan tarvittaessa myös soseuttaa tai hienontaa.

Aspiraatio eli ruoan joutuminen hengitysteihin on terveysriski, joka voi aiheuttaa esimerkiksi keuhkokuumetta. Nielemisvaikeudet voivat myös aiheuttaa vajaaravitsemusta ja vaikeuttaa lääkehoidon toteutumista.

Liikkumisen häiriöt

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen liikkuminen voi olla aiempaa hankalampaa tai vaatia apuvälineitä. Kuntoutuksen myötä edistetään myös liikunta- ja toimintakyvyn palautumista esimerkiksi päivittäisissä toimissa.

Spastisuus eli raajojen jäykkyys

Spastisuus merkitsee keskushermoston vaurioista johtuvaa lihasjänteyden kohoamista. Sitä esiintyy jopa puolella aivoverenkiertohäiriön sairastaneista.

Spastiset lihakset ovat jatkuvassa jännityksessä tai ne supistuvat hallitsemattomasti. Kosketus tai lämpötilan muutos voi aiheuttaa lihasjänteyden kohoamista.

Spastisuus ei välttämättä vaadi hoitoa. Tarvittaessa hoitona voidaan käyttää venytyksiä, tukilastoja, lääkkeitä tai lihaksiin pistoksina annettavaa botuliinitoksiinia.

Näkökenttämuutokset

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa näkökenttäpuutoksen, joka on usein toispuoleinen. Tällöin osa näkökentästä puuttuu esimerkiksi oikealta puolelta. Lisäksi näkö voi häiriintyä muillakin tavoin esimerkiksi esineiden, värien tai kasvojen tunnistuksen osalta.

Näkökenttäpuutoksia ei voida juuri kuntouttaa. Laaja näkökenttäpuutos estää yleensä autolla ajon.

Kategoriat: