Kartanoidylliä, kananmunia ja koulutusta
Orionin ensimmƤinen kartanohankinta on YlƤ-Mankkaan tila Espoossa, joka ostetaan vuonna 1945 seerumihevosten ja sittemmin myƶs muiden koe-elƤimien pitoa varten. 1960-luvulla Mankkaan alue alkaa jo olla niin kaavoitettu teollisuudelle ja asutukselle, ettƤ uutta tilaa ruvetaan etsimƤƤn hieman syrjemmƤltƤ. Sopiva lƶytyy vuonna 1968 VihdistƤ.
Tuohilammella on tilaa paitsi elƤimille myƶs niiden ruokintaan tarvittavan rehun ja viljan viljelylle. LisƤksi tilalle perustetaan tuhannen kanan kanala, josta saadaan kananmunia virustutkimuksia varten.
Tuohilammella on komea historia: rustohollitilana se lƶytyy mainintana maakirjasta jo 1500-luvulta. Tilan omistajat ovat vaihtuneet taajaan vuosisatojen varrella, mutta von Haartmanin suvun ajoilta 1900-luvun alusta on sƤilynyt tarina, jonka joku saattaisi tulkita etiƤisenƤ tulevasta.
Carl von Haartman muistelee lapsuuttaan, kun hƤn leikkii kartanon pihalla ja paikalle karauttaa vieras mies kieseissƤ: āHerra ojensi isƤn visiittikortin, johon aivan lakonisesti oli kirjoitettu, ettƤ hƤn pelissƤ oli menettƤnyt koko Tuohilammen. Ćiti nousi, kutsui palveluskunnan koolle, kƤski lukita ovet, otti minua kƤdestƤ ja meni alas talleille. SiellƤ kuski valjasti valkoisen oriin, jonka nimi oli Orion, ja niin ajoimme suoraa pƤƤtƤ asemalle.ā
1970-luvulla kartanon vanhasta pƤƤrakennuksesta kunnostetaan koulutuskeskus, ja Tuohilammen kartanoidyllistƤ muodostuu tuttu kurssipaikka sekƤ orionilaisille ettƤ laajemminkin terveydenhuollon ammattilaisille. Luonnonkauniissa ympƤristƶssƤ vierailee nykyisin vuosittain noin 8000 henkilƶƤ.