Janna Rantala, voiko lapsen terveys huolettaa liikaa?

Joskus vanhemmalla on jatkuva huoli lapsensa terveydestä. Pelko sairastumisesta voi johtua myös aikuisen omista traumaattisista kokemuksista tai haasteista elämässä, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala.

 Nykyisin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy monenlaisia lääkkeitä ja hoitokeinoja. Hyviä hoitopaikkojakin on hyvin saatavilla. Kaikkea ei kuitenkaan voida parantaa eikä kaikkea tarvitse hoitaa. Varsinkin kun kyse on lapsesta, vanhemmat huolestuvat joskus helposti pienistäkin vaivoista ja haluavat heti tehokasta hoitoa.

Lapsen vaiva voi olla myös henkinen. Hän saattaa oireilla esimerkiksi perheen ristiriitojen takia huomiota hakien tai eroahdistusta kokiessaan. Vanhempi taas voi kaivata lääkäristä tukea omiin haasteisiinsa vaikkapa avioerotilanteessa.

”Jos lääkärin tai jopa useamman vastaus lapsen terveydestä ei riitä rauhoittamaan mieltä, kannattaa pysähtyä miettimään, onko syy omassa elämässä”, lastenpsykiatri, pari- ja perhepsykoterapeutti Janna Rantala neuvoo.

Riittämättömyyden tunne

Syynä jatkuvaan huoleen voi olla myös oman riittävyyden epäileminen vanhempana. Ajatellaan, että hyvä vanhempi kantaa aina lapsensa terveydestä huolta. Joskus pelko lapsen menettämisestä voi Rantalan mukaan olla niin iso, että mieli on jatkuvasti raskas huolesta.

”Vanhempi saattaa pelätä, että lapsella voisi olla tavallisen flunssan sijaan vaikkapa aivokalvontulehdus. Kyse voi olla omista käsittelemättömistä lapsuuden kokemuksista, jotka ovat liittyneet läheisen ihmisen kuolemaan. Silloin pelko ei hellitä lisää tutkimalla”, Rantala kertoo.

Pue huoli sanoiksi

”Toisinaan vanhemman on hyvä pukea sanoiksi niitä asioita, joista ulkopuolinenkin näkee lapsensa olevan sairas. Mistä havainnot syntyvät ja millaisia tunteita ne herättävät? Samalla voi nähdä, miksi sairaus pelottaa tai huolestuttaa niin paljon. Voi myös pohtia, olisiko joku muu vanhempi asiasta yhtä huolissaan tai jopa enemmän huolissaan”, Janna Rantala opastaa.

Kannattaa miettiä, miten lapsen sairaus vaikuttaa vanhempaan itseensä. Lapsen sairaudella voi myös olla erityinen merkitys koko perheelle ja sen sisäisille suhteille. Rantala kehottaa miettimään, kuka perheessä on eniten huolissaan ja miten lapsi itse suhtautuu asiaan.

”Peloista ja huolista ei ole aina helppoa puhua. On hienoa, jos uskaltaa kysyä ja kertoa peloistaan vaikkapa lastenpsykiatrille. Psykiatria ei tarvitse pelätä, hän palvelee ja yrittää auttaa siinä missä muutkin lääkärit”, Janna Rantala rohkaisee.

Huolehtiminen on vanhemman tapa rakastaa lastaan. Lapselle ei kuitenkaan pidä antaa sairastavan roolia.