Lapsi tarvitsee aikuista suodattamaan ärsyketulvaa

Teknologinen kehitys on niin huimaa, että jopa nuorten vanhempien on vaikea pysyä mukana lastensa maailmassa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ottaa kantaa siihen, mitä sosiaalinen media, pelaaminen ja jatkuva ärsyketulva tekevät lapselle.

”Vanhemmilla ei ole omasta lapsuudestaan vastinetta sille, mitä nyt tapahtuu. Ei heidän lapsuudessaan ollut esimerkiksi nykyisenkaltaisia tietokone- ja mobiilipelejä, nettipornoa tai sosiaalista mediaa. Vaikka olisi kuinka paljon hyvää tahtoa ja rakkautta lapsia kohtaan, niin omasta kasvuympäristöstä ei ole muistoa siitä, mitä itselle sanottiin esimerkiksi peleistä, kun oli 10-vuotias.

Nykylapset ovat jo hyvin pienestä koko ajan valtavan ärsyketulvan keskellä, mikä aiheuttaa aistien ylikuormittumista. Esimerkiksi lasten piirretyissä tapahtuu koko ajan valtavasti. Tässä me aikuiset olemme epäonnistuneet aika perusteellisesti. Me emme toimi suodattimina ärsyketulvaa vastaan. Emme ymmärrä lapsen perusolemusta. Lapsi ei ole minikokoinen aikuinen, vaan keskushermosto ja aivot ovat vielä aivan erilaiset ja kehittymättömät.

Teini-ikäisten kohdalla tyttöjen ja poikien ero näkyy siinä, miten he suhtautuvat pelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan. En tiedä yhtään tyttöä, joka olisi koukussa väkivaltaisiin peleihin. Sen sijaan tytöt ovat riippuvaisia sosiaalisesta mediasta, jossa he jakavat hyvinkin intiimejä asioita. Tytöillä voi olla somessa kymmeniä tai satoja kavereita, joita he eivät koskaan kutsuisi kotiinsa. He ovat naiiveja ja empaattisia maailmanparantajia, jotka ahdistuvat ja ylikuormittuvat asioista, joille eivät voi yhtään mitään.

Poikien ongelmana taas ovat koukuttavat väkivaltapelit. Monet tutkimukset osoittavat, että näiden pelien pelaamisella on yhteys väkivaltamielikuviin, empatian puutteeseen sekä jatkuvaan stressiin, josta seuraa makeannälkää ja lihomista. Moni vanhempi on todella huolissaan poikien pelaamisesta, mutta sanoo, että K-18-pelien pelaamista on vaikea valvoa, koska kaverit saavat pelata.

Kaikki pelaaminen ei kuitenkaan ole haitallista. Esimerkiksi Pokémon Gon, joka on saanut lapset liikkumaan. Oli peli mikä hyvänsä, hauska, viihdyttävä tai strategiapeli, niin ajankäytössä pitää olla joku järki. Vanhempien pitää katsoa lapsen elämän kokonaisuutta, mistä kaikesta se koostuu.”

 

teksti: Suvi Huttunen