Näin eturauhassyöpää tutkitaan

Eturauhassyöpä todetaan PSA-arvon, tunnustelun, ultraäänen ja biopsian eli koepalan avulla. Lisäksi voidaan käyttää magneettikuvausta, luustokartoitusta ja röntgenkuvausta.

PSA-mittaus

Kaikille potilaille, joilla epäillään eturauhassyöpää, tehdään ensin PSA-mittaus verestä. Tärkeitä arvoja syöpäriskin arvioinnissa ovat kokonais-PSA:n sekä vapaan PSA:n osuudet.

Viitearvot nousevat iän myötä. Alle 56-vuotiailla kokonais-PSA:n viitearvo on 3,3 mikrogrammaa litrassa ja yli 67-vuotiailla jo 6,2 mikrogrammaa litrassa.

Mitä matalampi vapaan PSA:n osuus on, sitä suurempi on eturauhassyövän riski. Korkean PSA-arvon lisäksi arvojen nopea suureneminen voi viitata eturauhassyöpään, vaikka viitearvot eivät ylittyisikään.

Urologin tutkimus

PSA-mittauksen lisäksi urologi tutkii aina eturauhasen ja tunnustelee, löytyykö siitä kyhmyjä tai kovettumia ja onko eturauhanen symmetrinen.

Urologi tekee myös eturauhasen ultraäänitutkimuksen peräaukon kautta ja ottaa samalla koepalat eturauhasesta. Koepalojen otto tehdään puudutuksessa ja niitä otetaan yleensä 12 kappaletta. Poikkeavista kohdista otetaan suurempia paloja.

Magneettikuvaus

Tarvittaessa voidaan tehdä myös magneettikuvaus. Se on tarpeen etenkin silloin, kun PSA on korkea, mutta syöpää ei löydy tai silloin, jos syövän leviämisestä on epävarmuutta. Magneettikuvaus on yleistymässä vauhdilla ja se tuo hyvän lisän diagnostiikkaan.

Luustokartoitus eli isotooppikuvaus

Epäiltäessä levinnyttä eturauhassyöpää tehdään myös luustokartoitus eli isotooppikuvaus. Se tehdään, jos PSA-arvo on yli 20 tai kyseessä on aggressiivinen eturauhassyöpä. Luustokartoituksella etsitään syövän etäispesäkkeitä. Tutkimusta voidaan täydentää vielä tarvittaessa etäispesäkkeiden röntgen- tai magneettikuvauksella.

Juttua varten on haastateltu professori Teuvo Tammelaa Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.