Lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma

Suomessa on enemmän ylipainoisia kuin normaalipainoisia. Professori Pertti Mustajoki ei syyllistä kansaa vaan toivoo yhteiskunnallisia ratkaisuja. Kansakunnan painonpudotus parantaisi elämänlaatua ja säästäisi merkittävästi terveydenhoidon kustannuksia.

Maailman onnellisin mutta pullea kansa jatkaa lihomistaan vuodesta toiseen. Miltä suomalaisten painonkehitys näyttää terveydenhuollon ammattilaisen silmissä?

”Synkältä”, kiteyttää sisätautien erikoislääkäri, professori Pertti Mustajoki.

Lihavuuskäyrä nousussa jo vuosikymmeniä

Mustajoki on tehnyt töitä ylipainoisten potilaiden kanssa jo 35 vuotta. Hän erikoistui 1980-luvulla endokrinologiaan eli hormoni- ja aineenvaihduntasairauksiin samaan aikaan, kun lihavuuskäyrä alkoi jyrkentyä. Puhuttiin lihavuusepidemiasta.

Tilanne ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana. Professori viittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime keväänä julkaisemaan selvitykseen, joka koski yli 30-vuotiaita suomalaisia.

”THL:n lukujen mukaan normaalipainoisia naisia on 37 prosenttia ja vastaavia miehiä 28 prosenttia. Normaalipaino on siis harvinaisempaa kuin ylipaino.”

Aikuisten ylipaino on kaksinkertaistunut 80-luvulta lähtien ja lasten peräti kolminkertaistunut.

Kehitys ei koske vain suomalaisia, lihavuusilmiö on maailmanlaajuinen. Mustajoen mukaan rikkaissa maissa lihavuus yleistyi yli 30 vuotta sitten ja myöhemmin epidemia tavoitti kehittyvät maat, joissa lihomisvauhti on ollut vielä nopeampaa kuin muualla.

Ihmiset tietävät, että ylipaino on terveysongelma

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin muutama vuosi sitten, mikä on suurin terveysongelma. Kärkeen nousi lihavuus. Tupakointi tai alkoholin käyttö jäivät lihavuuden taakse. Gallupiin osallistuneet tiesivät hyvin lihavuuden aiheuttavan sairauksia.

”Ylipaino vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin: se lisää riskiä peräti 20 eri sairauteen, muun muassa tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin kuten sepelvaltimotautiin tai aivoverenkierron häiriöihin, uniapneaan ja erilaisiin syöpiin. Jos ylipainoisella on perinnöllistä taipumusta sairastua, riski kasvaa”, Mustajoki kertoo.

Professori myöntää olevansa huolissaan ihmisten terveydestä. Hänen mukaansa lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet aiheuttavat liikaa henkilökohtaista kärsimystä.

Toinen puoli on se, että lihavuus lisää terveydenhoitokustannuksia. Mustajoki arvioi, että kymmenisen prosenttia terveydenhoidon kuluista liittyy lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon.

Laihduttaminen vaikeaa halpojen houkutusten keskellä

Ruokailutottumusten muutos heijastuu suoraan painonkehitykseen. Kalorit ovat maittavia ja houkuttelevia ja niitä on saatavilla 24/7.

”Elinympäristö on muuttunut aiempaa lihottavammaksi. Ruokatarjonta on runsastunut ja houkutuksia markkinoidaan: lihottaviin tuotteisiin on helppo tarttua”, Mustajoki toteaa.

Ennen 1950-lukua kotitaloudet käyttivät puolet tuloistaan ruokaan, 60−70-luvulla 30 prosenttia ja tänä päivänä vain kymmenen prosenttia. Elintarvikkeet ovat halventuneet, suurimmalla osalla on varaa syödä muutenkin kuin hengenpitimeksi − ja lihoa.

Joidenkin mielestä pullukoiden pitäisi vain tarttua itseään niskasta kiinni. Mustajoki ei kuulu niihin, jotka pitävät lihomista yksilön ongelmana.

”Ihmiset ovat samanlaisia kuin vuosikymmeniä sitten. Tahdonvoimassa ei ole tapahtunut joukkokatoepidemiaa. Osa vain ei kykene pitämään nykyisessä lihottavassa ruokamaailmassa kaloreita kohtuudessa. Se ei ole yksilön heikkoutta vaan yhteiskunnallinen ongelma.”

Haittavero tukisi kansan laihdutusta

Mustajoki muistuttaa, ettei kukaan halua olla ylipainoinen. THL:n Finriski-kyselyn mukaan 33 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä on yrittänyt laihduttaa viimeisen vuoden aikana.

”Asiantuntevan laihdutusohjauksen saaneista vain 10−20 prosenttia pystyy pitämään saavutetun painon vähintään kaksi vuotta. Ihmiset eivät kykene pysyviin ruokatottumusten muutoksiin, kun ympärillä on runsaasti epäterveellistä tarjontaa.”

Maailmallakin ollaan yksimielisiä siitä, että jos lihavuuskäyrät halutaan laskuun, on etsittävä yhteiskunnallisia ratkaisuja.

Lihottavat elintarvikkeet olisi saatava vähemmän houkutteleviksi. Jos sokerilimuihin ja mehuihin, makeisiin ja sipseihin isketään haittavero, hinnan noustessa kulutus laskee. Britanniassa puolestaan on suunniteltu makeismyynnin kieltoa kassoilla.

Lobbarit päihittävät asiantuntijat

Professorin mukaan poliitikot tuntuvat tietävän lihavuuden yleisyydestä ja haitoista hämmästyttävän vähän. Edes viimekeväiset nousevat lihavuusluvut eivät saaneet poliittista kenttää reagoimaan.

Suomessa on muihinkin kuin sokeripitoisiin juomiin kohdistuva virvoitusjuomavero, jonka voimassa olon aikana lihavuus on entisestään lisääntynyt. Taannoinen eduskunnan aloite sokeriverosta tyssääntyi elintarviketeollisuuden vastustukseen.

”Elintarviketeollisuuden lobbarit ovat aktiivisempia kuin THL:n ja yliopistojen asiantuntijat. Teollisuudelle on tärkeää ylläpitää käsitystä, että väestön lihominen on yksilöiden vastuulla ja lihottavien tuotteiden verottaminen vähentää tuottavuutta.”

Kaikesta huolimatta Mustajoki uskoo, että tulevina vuosina päättäjät heräävät huomaamaan yhteiskunnallisten tekojen merkityksen. Hän toteaa, ettei maailmassa ole yhtään maata, jossa lihavuus olisi kääntynyt laskuun. Tulisiko Suomesta esimerkkimaa?

Syitä lihavuuteen:

  • Ruokailutottumukset ovat muuttuneet.
  • Kaloreita on saatavilla 24/7: elinympäristö on muuttunut lihottavammaksi.
  • Houkutuksia markkinoidaan tehokkaasti ja edullisesti.
  • Ihmisillä on varaa syödä runsaasti.

Ratkaisuja ylipainohaasteeseen:

  • Päättäjien pitäisi tietää enemmän lihavuuden haitoista ja kuunnella asiantuntijoita.
  • Jos lihottaville elintarvikkeille asetettaisiin haittavero, niiden kulutus vähenisi.
  • Makeismyynti kassojen lähellä voitaisiin kieltää.
  • Lihavuuteen voidaan puuttua ennen kaikkea yhteiskunnallisin teoin.

 

Teksti: Tarja Västilä

 

13.2.2019