Iäkkäällä omaishoitajalla on paljon vastuullaan

Omaishoitotilanteita on erilaisia. Osa alkaa yllättäen esimerkiksi äkillisen sairauden seurauksena, osa kehittyy vähitellen.

”Kun avun tarve muuttuu hitaasti raskaammaksi, tilanteen kehittymistä omaishoidoksi voi olla vaikea huomata. Näin myöskään hoitajana toimivan tuen tarvetta ei huomata”, toteaa omaishoidon arjesta keväällä väitellyt valtiotieteen tohtori Ulla Tikkanen.

Moni omaishoitaja on itsekin jo iäkäs. Hyvin tavallinen tilanne on sellainen, jossa puoliso alkaa vähitellen huolehtia toisesta yhä enemmän. Kun hoivan vaatimukset lisääntyvät, omaishoitaja tekee sekä fyysisesti että psyykkisesti yhä raskaampaa hoivatyötä. Tikkasen tutkimuksessa omaishoitajien väsymys nousi vahvasti esille.

Kauniaisten sosiaali- ja terveysjohtajana työskentelevä Tikkanen toteaa, että pääkaupunkiseudullakin on eroja siinä, miten hyvin palvelut ovat saavutettavissa. ”Täälläkin osa asuu huonojen liikenneyhteyksien takana ja kotoa on vaikea päästä liikkeelle.”

Lääkehoito on usein vaativaa

Monisairaiden vanhusten lääkkeiden käytössä on erityisiä riskejä. Jos vanhus on kotona läheisensä hoidettavana, esimerkiksi yhteisvaikutusten seuranta jää suureksi osaksi omaishoitajan kontolle.

”Omaishoitaja vastaa usein vaativastakin lääkehoidosta.”

Tikkanen tunnisti tutkimuksessaan neljä eritasoisesti hoivaa vaativaa tilannetta: huokoinen, kuormittava, painava ja kiinnipitävä arki. Huokoinen omaishoidon vaihe mahdollistaa hoidettavalle muutakin elämää, kuten harrastuksia ja ystävien tapaamista. Toisessa ääripäässä elämä keskittyy kokonaan hoivan ympärille.

Kotisairaanhoito on apuna monessa omaishoitotilanteessa. Sairaanhoitajan käynti on omaishoitajalle parhaimmillaan tilaisuus hengähtää, jakaa kokemuksiaan ja kysyä ammattilaiselta neuvoja. Liian usein hoitajalla on kuitenkin kiire.

Kaikkiin suhteisiin omaishoito ei sovi. Tikkanen korostaa, että ketään ei pidä pakottaa omaishoitajaksi. Tikkasen tutkimukseen osallistui pääkaupunkiseudulla asuvia 67–83-vuotiaita omaishoitajia.

 

teksti: Johanna Paasikangas-Tella