Sydämen vajaatoiminnan tyypit

Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan yleensä seurausta jostakin muusta sydänsairaudesta. Se voidaan jakaa eri tyyppeihin ilmenemismuodon perusteella.

Useimmissa sydämen vajaatoimintaan johtavissa sairauksissa vasen kammio vaurioituu ensin. Se ilmenee usein keuhko-oireina kuten hengenahdistuksena. Tästä on usein seurauksena keuhkoverenkierron paineen nousu, joka rasittaa oikeaa kammiota. Seurauksena on myös oikean puolen vajaatoiminta, joka ilmenee usein turvotuksena esimerkiksi nilkoissa. Usein oikean ja vasemman puolen vajaatoimintaa esiintyy siis yhtä aikaa.

Sydämen vajaatoiminnan muotoa kuvataan lisäksi tarkentavin määritelmin, kuten akuutti tai krooninen, systolinen ja diastolinen, iskeeminen ja ei-iskeeminen sekä kompensoitunut ja dekompensoitunut vajaatoiminta.

Akuutti sydämen vajaatoiminta

Akuutista vajaatoiminnasta puhutaan, kun tauti alkaa äkillisesti esimerkiksi sydäninfarktin, vaikean sydänlihastulehduksen tai hankalan rytmihäiriön laukaisemana. Sydämen poikkeava toiminta johtaa nopeasti alkaviin oireisiin ja lääkärin tekemiin löydöksiin. Kyseessä voi olla tuore tai aiemmin diagnosoimaton vajaatoiminta tai kroonisen vajaatoiminnan pahenemisvaihe. Oireena esiintyy yleensä vaikeaa hengenahdistusta, ja tila vaatii sairaalahoitoa. Akuutin vajaatoiminnan vaikeimpia ilmenemismuotoja ovat akuutti keuhkopöhö ja kardiogeeninen sokki.

Sydänperäinen sokki johtuu sydämen toimintahäiriöstä, kuten sydäninfarktista, jossa sydänlihas ei jaksa pumpata riittävästi verta kudoksille. Sokin seurauksena elimistö ei saa riittävästi happea. Jos ihminen haukkoo henkeään, hänen ihonsa on viileä ja hän yskii vaahtoa, on kyseessä sydänperäinen sokkitila.

Akuutti vajaatoiminta vaatii aina sairaalahoitoa.

Sydämen äkillinen kuormittuminen, infarkti tai rytmihäiriöt voivat johtaa vasemman kammion vaikeaan vajaatoimintaan, eli keuhkopöhöön. Keuhkopöhössä hengenahdistus pahenee nopeasti ja on vaikea levossakin. Hengenahdistuksen lisäksi oireita ovat myös yskä ja yleistilan voimakas heikentyminen. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Akuutti sydämen vajaatoiminta voidaan luokitella aiheuttajan perusteella iskeemiseen ja ei-iskeemiseen vajaatoimintaan. Iskeemisessä vajaatoiminnassa sydänlihas kärsii hapenpuutteesta esimerkiksi sydäninfarktin seurauksena.

Krooninen sydämen vajaatoiminta

Pitkäaikainen eli krooninen vajaatoiminta kehittyy usein vähitellen. Jos kammiotoiminnan häiriö tunnistetaan ennen kuin potilaalle on ehtinyt kehittyä vajaatoimintaoireita, kyseessä on oireeton systolisen tai diastolisen toiminnan häiriö. Sydämen vajaatoiminnasta puhutaan silloin, kun pumppaustoiminnan häiriö on niin vaikea, että potilaalla esiintyy siitä johtuvia oireita, kuten hengenahdistusta, lihasväsymystä ja nesteen kertymistä kudoksiin.

Sydämen vajaatoiminta luokitellaan krooniseksi, kun diagnoosista on vähintään puoli vuotta ja sairaus sekä oireet ovat pysyneet vakaana ainakin kolme kuukautta. Kroonisen vajaatoiminnan oireet ovat aluksi lieviä ja niitä esiintyy vain ajoittain. Oireet vaikeutuvat vähitellen, oireettomat jaksot lyhenevät ja lopulta oireita esiintyy jatkuvasti.

Krooninen vajaatoiminta voidaan jakaa systoliseen ja diastoliseen sekä vasemman ja oikean puolen vajaatoimintaan.

Systolinen ja diastolinen vajaatoiminta

Systolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen ja etenkin vasemman kammion supistusvoima on heikentynyt, eikä sydän jaksa pumpata verta elimistöön. Supistuksen eli systolisen toiminnan tehokkuutta mitataan ejektiofraktion (EF). Se kuvaa prosenttiosuutta verestä, jonka kammio pumppaa kerralla ulos .

Diastolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen supistuminen on puolestaan lähes normaalia, mutta kammion täyttyminen on vaikeutunut sydänlihaksen seinämän paksuuntumisen tai jäykistymisen vuoksi tai siksi, että sydänpussin nestekertymä painaa kammiota. Tällöin sydänlihaksen lokerot eivät täyty lepovaiheessa verellä riittävän tehokkaasti. Diastoliselle vajaatoiminnalle ei ole samanlaista yksiselitteistä mittaria kuin ejektiofraktio. Ejektiofraktio voi siis olla normaali, mutta muut löydökset viittaavat sydämen vajaatoimintaan.

Sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa tyypillinen oire on nesteen kertymisen aiheuttama turvotus etenkin nilkoissa ja säärissä. Väsymys, voimattomuus ja uupuminen vähäisessäkin ponnistelussa tulevat esille tyypillisesti juuri oikean kammion vajaatoiminnassa.

Sydämen vasemman kammion vajaatoiminnan edetessä potilaalle voi tulla öisin hengenahdistusta, joka usein helpottaa ylös noustessa tai pään lepoasentoa kohottaessa. Yleensä sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan nimenomaan vasemman kammion toimintahäiriöstä johtuvaa sairaustilaa. Pahimmillaan vasemman kammion vajaatoiminta johtaa keuhkopöhöön.

Kompensoitunut ja dekompensoitunut vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminnassa verenkierron paineolosuhteet muuttuvat haitallisella tavalla. Jos kudosten verensaanti on riittämätöntä, tila on vajaatoiminnan vuoksi epätasapainossa eli dekompensoitunut. Tasapainossa olevasta eli kompensoituneesta vajaatoiminnasta puhutaan, kun verenkierron paineolosuhteiden muutoksilla saadaan verenkierto palautettua tyydyttävälle tasolle. Parhaassa tapauksessa oireetkin vähenevät tai katoavat, eikä tutkimuksissa välttämättä havaita vajaatoiminnalle tyypillisiä oireita.