Sydämen vajaatoiminnan oireet

Oireet riippuvat sydämen vajaatoiminnan aiheuttajasta ja sen vaikeusasteesta, potilaan muista sairauksista, iästä sekä lääkityksestä. Väsymys, hengenahdistus ja turvotus kuuluvat sydämen vajaatoiminnan tyypillisimpiin oireisiin. Monet oireista ovat epäspesifisiä, eli ne voivat liittyä muuhunkin sairauteen tai huonoon yleiskuntoon. Pelkästään oireiden perusteella ilman jatkotutkimuksia onkin vaikea päätellä, onko kyseessä juuri sydämen vajaatoiminta.

Sydämen vajaatoiminnan oireisiin kuuluvat usein hengenahdistus, jalkojen turpoaminen ja voimakas väsyminen sekä nopea väsähtäminen rasituksen aikana. Myös painonnousu, yleinen voimattomuus ja lihasvoimien heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita. Sydämen vajaatoiminnan oireita arvioidaan NYHA-asteikolla ( yhdestä neljään (I=lievä, IV=vaikea).

   Luokka    Kuvaus
   I    Sydänsairaus ei aiheuta merkittävää toimintakyvyn vajavuutta
   II    Sydänsairaus aiheuttaa lievää toimintakyvyn vajavuutta
   III    Sydänsairaus aiheuttaa voimakasta toimintakyvyn vajavuutta
   IV    Vähäisetkin toiminnat aiheuttavat oireita tai pahentavat niitä, jos oireita on jo levossa


Oireet vaihtelevat sen mukaan, esiintyykö vajaatoimintaa sydämen oikeassa vai vasemmassa puoliskossa.

Oireet riippuvat myös siitä, kummassa sydämen puoliskossa - vasemmassa vai oikeassa - vajaatoiminta ilmenee. Sydämen vasemman puolen vajaatoiminta on yleisempää. Vasemman puolen vajaatoiminnassa esiintyy tyypillisesti hengenahdistusta. Oikean puolen vajaatoiminnassa ilmenee turvotusta ja nesteen kertymistä sekä mahdollisesti ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Vajaatoimintaa voi esiintyä myös sydämen molemmissa.

Erittäin vaikeita oireita voivat olla anemia sekä kakeksia, eli vaikeasta aliravitsemuksesta aiheutuva elimistön kudosten kuihtuminen, mikä ilmenee muun muassa lihasten surkastumisena ja laihtumisena .

Turvotus ja painonnousu

Sydämen vajaatoiminnan vuoksi elimistöön kertyy herkästi nestettä, mikä aiheuttaa turvotusta ja painonnousua. Turvotusta voi esiintyä monissa muissakin sairauksissa ja myös ilman mitään erityistä sairautta. Ellei muita sydänvikaan viittaavia oireita tai löydöksiä ole, turvotus ei ole sydänperäistä. Turvotus on tyypillisesti sydämen oikean puolen vajaatoiminnan.

Painonnousu ei liity välttämättä lihomiseen. Lihoessa paino nousee hitaasti, noin puolesta kilosta kiloon viikossa. Jos painon nousu johtuu sydämen vajaatoimintaan liittyvästä nesteen kertymisestä, paino voi nousta kaksikin kiloa parin päivän aikana.

Nopea painonnousu ja turvotus johtuvat yleensä aina nesteen kertymisestä, eivätkä niinkään lihomisesta.

Alaraajoihin kertyvän nesteen voi tunnistaa sääriluun etupinnan päältä. Jos nilkan kohdalta painaessa ihoon ja kudokseen syntyy kuoppa, joka ei heti palaudu, kyseessä on nesteen aiheuttama turvotus. Rasvakudos painuu puristaessa, mutta se nousee heti ylös ilman kuoppaa.

Vatsan seudun turvotusoireet ilmenevät tavallisesti ruokailun jälkeen. Ne voivat aiheuttaa myös ruokahaluttomuutta ja pahoinvoinnin tunnetta. Turvotusta voi esiintyä myös sormissa, kämmenselissä, kasvoissa, kaulalaskimoissa ja paljon vuoteessa lepäävillä henkilöillä alaselässä. Käsiin tai kasvoihin sydänperäinen turvotus ei yleensä tule ensimmäisenä. Yleistynyt, koko kehossa esiintyvä turvotus, on melko harvinainen, ja silloin vointi on muutoinkin heikko.

Uupumus

Väsyminen ja voimien nopea ehtyminen voidaan tulkita virheellisesti iän tai huonon fyysisen kunnon aiheuttamiksi, eikä niitä osata yhdistää sydämen vajaatoimintaan. Uupumus voi myös lisääntyä vähitellen pitkän ajan kuluessa, jolloin sen tunnistaminen on sitäkin vaikeampaa. Pelkkä yleinen väsymys ei välttämättä liity sydänsairauteen, mutta poikkeava väsymys voi ennakoida sitä.

Koska liikkuminen ja rasitus lisäävät lihasten hapentarvetta, sydämen pitää pumpata verta tehokkaammin. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan sydän ei kykene rasituksessa mukautumaan kuormitukseen, vaan lihaksiin kertyy aineenvaihduntatuotteita ja ihminen uupuu. Jos voimat ehtyvät rasituksessa entistä helpommin, syynä voi olla sydämen vajaatoiminnan vaikeutuminen.

Hengenahdistus

Hengenahdistus on yleinen sydämen vajaatoiminnan oire, joka alkaa usein jo melko varhaisessa vaiheessa. Aluksi hengenahdistusta saattaa esiintyä vain raskaan ponnistelun yhteydessä, mutta sairauden edetessä myös levossa, erityisesti makuuasennossa. Vajaatoimintapotilas voi kokea tarvetta kohottaa päätään makuulla ollessa tai nousta öisin jaloittelemaan hengenahdistusta lievittääkseen.

Hengenahdistus on tyypillisesti sydämen vasemman puolen vajaatoiminnan oire. Hengenahdistus voi johtua muistakin syistä, kuten sepelvaltimotaudista, keuhkosairaudesta, lihavuudesta, anemiasta, kroonisesta keuhkoveritulpasta, kilpirauhasen ylitoiminnasta, hyperventilaatiosta tai tottumattomuudesta liikuntaan.

Jos sydämen vasemman kammion voima pettää äkisti, seurauksena on keuhkopöhö, jossa hengenahdistus pahenee nopeasti ja on vaikea levossakin. Syntyy voimakas tukehtumisen tunne, kun vasemman kammion voima pettää ja kudosneste tihkuu keuhkorakkuloihin. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.