Liikunta

Eteisvärinää sairastava voi harrastaa lähes kaikkea liikuntaa omien tuntemuksiensa mukaan, ellei se aiheuta eteisvärinäkohtauksia. Liian raskas liikunta saattaa aiheuttaa eteisvärinää, hengenahdistusta tai väsymystä, jolloin kuormitusta kannattaa keventää. Aina voi myös vaihtaa lajia, jos jokin laji ei tunnu sopivalta.

Veren hyytymistekijöihin vaikuttavaa lääkettä (mm. varfariini, apiksabaani, dabigatraani tai rivaroksabaani) käyttävän on hyvä huomioida, että vamman tai tapaturman yhteydessä verenvuotoriski on tavanomaista suurempi. Siksi heille ei suositella lajeja, joihin liittyy tapaturman tai verenvuodon mahdollisuus.
Mahdollinen liikuntakielto tai -rajoitus voi perustua huonossa hoitotasapainossa olevaan eteisvärinään tai muuhun sydänsairauteen. Kaiken kaikkiaan liikunnan harrastaminen on suositeltavaa. Joskus eteisvärinäpotilaan on tarpeen omaksua toisenlaisia liikuntatottumuksia, kuin mihin on aiemmin tottunut.

Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Sillä on suotuisia vaikutuksia paitsi mielialaan, myös painoon.

Päivittäinen liikunta on tärkeä keino vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin. Liikunta vaikuttaa usein positiivisesti myös eteisvärinän taustalla oleviin liitännäissairauksiin. Liikunta parantaa fyysistä kuntoa ja autonomisen (tahdosta riippumattoman) hermoston tasapainoa. Autonominen hermosto vaikuttaa muun muassa sydänlihaksen toimintaan, jolloin rytmihäiriötkin yleensä vähenevät.
Kun eteisvärinää hoidetaan asianmukaisesti, liikunnan harrastaminen yleensä helpottuu oireiden vähenemisen myötä. Kun potilas saa eteisvärinädiagnoosin, se saattaa selittää aiemmin liikuntaa haitanneita oireita. Liikunnan määrää ja tehoa voi lisätä vähitellen omien tuntemuksiensa mukaan, jos kunnonkohotus on tarpeen. Jos säännöllinen liikunta kuuluu jo omaan arkirytmiin, sitä voi ja kannattaa jatkaa omaa kehoaan kuunnellen. Ei ole tarpeen pyrkiä huippusuorituksiin, jos se aiheuttaa lisää rytmihäiriön oireita.