Rytminhallinta

Rytminhallinnalla tarkoitetaan eteisvärinässä rytminsiirtoa sekä rytmihäiriön uusiutumista estävää lääke- ja muuta hoitoa. Ensimmäisen eteisvärinäkohtauksen ilmaantuessa rytminsiirtoa yritetään lähes aina.

Tavallisesti rytminsiirto tehdään sähköisesti lyhyessä nukutuksessa. Rytmi voidaan palauttaa myös lääkkeillä.
Yleensä normaali rytmi palautuu helposti, mutta eteisvärinällä on taipumus uusiutua. Rytminsiirron jälkeen rytmi pyritään säilyttämään rytmihäiriölääkkeillä. Jos eteisvärinä toistuvasti uusiutuu rytminsiirtojen jälkeen, niitä ei kannata jatkaa.
Nuorilla ja fyysisesti aktiivisilla potilailla rytminhallinta on yleensä ensisijainen hoitomuoto. Rytminhallinta sopii ensisijaiseksi hoidoksi, kun eteisvärinä aiheuttaa haitallisia oireita ja rytmi pystytään pitämään kurissa kohtuullisin toimenpitein.
Estohoito eli rytminhallinta ehkäisee eteisvärinäkohtausten uusiutumista. Vuoden kuluessa rytminsiirrosta eteisvärinä uusiutuu jopa 80—90 %:lla potilaista. Rytmihäiriölääkkeillä voidaan vain harvoin estää eteisvärinä kokonaan. Realistinen tavoite onkin oireiden lieventäminen ja kohtausten harventaminen. Rytmihäiriölääkkeen valintaan vaikuttavat monet yksilölliset tekijät.

Rytminsiirto

Kun eteisvärinä on kohtauksittaista, eikä pysyvää, voidaan tehdä rytminsiirto joko lääkkeillä tai sähköisesti. Hoitava lääkäri valitsee kullekin potilaalle parhaaksi katsomansa rytminsiirtotavan.
Lääkkeelliseen rytminsiirtoon on käytettävänä useampia eri vaihtoehtoja. Sen etuna on, ettei sähköisen rytminsiirron vaatimaa nukutusta tai edeltävää paastoa ei tarvita. Toisaalta lääkkeillä saattaa olla haittavaikutuksia.

Rytminsiirto voidaan tehdä joko lääkkein tai sähköisesti.

Sähköinen rytminsiirtoon tehdään nukutuksessa ja lääkäri arvioi rytminsiirron tarpeen yksilöllisesti. Yleensä sähköistä rytminsiirtoa edeltää antikoagulaatio- eli verenohennuslääkitys. Joissakin tapauksissa rytminsiirto on tehtävä heti. Rytminsiirto voidaan tehdä päivystystoimenpiteenä tai suunnitellusti eli elektiivisesti. Jos sähköinen rytminsiirto on tehtävä usein, esimerkiksi 2-3 kertaa vuodessa, harkitaan pitkäaikaista rytmihäiriölääkitystä.