Antikoagulaatiohoito

Koska eteisvärinässä aivohalvausriski on kohonnut, lähes kaikille potilaille aloitetaan verenohennus- eli antikoagulaatiohoito. Eteisvärinä onkin yleisin syy pysyvään verenohennuslääkitykseen.

Antikoagulaatiohoitoa käytetään aivohalvausriskin pienentämiseen. Aivohalvauksen riski on olemassa myös oireettomassa eteisvärinässä.
Antikoagulaatiohoidossa yleisimmin käytetty lääke on varfariini, jonka hoitotasoa seurataan säännöllisesti laboratoriokokeilla. Muutaman viime vuoden aikana käyttöön on tullut uusia verenohennuslääkkeitä, joita voidaan käyttää esimerkiksi silloin, jos varfariinilla ei saavuteta toivottua hoitotasapainoa. Antikoagulantti valitaan yksilöllisesti lääkkeiden edut ja haitat sekä potilaan toiveet huomioiden.

Varfariini

Varfariini on verenohennuslääke eli antikoagulantti, joka vähentää veren hyytymistä ja pienentää siten muun muassa aivoinfarktin riskiä. 
Varfariinin hoitoannos on yksilöllinen ja sitä seurataan säännöllisesti verikokeella, joka mittaa veren hyytymisaikaa. Tulos ilmoitetaan INR-arvona, joka on lyhenne sanoista International Normalized Ratio. INR-tavoitetaso on yksilöllinen, mutta yleensä tavoitearvo on välillä 2,0—3,0. Silloin veri hyytyy tavallista hitaammin. Jos arvo on alle 2,0 tukosvaara kasvaa. Jos taas arvo on yli 4,0 verenvuotoriski kasvaa.
Hoidossa etsitään tasainen viikkoannos, joka kirjataan milligrammoina viikossa (mg/viikko). Annostusta muutetaan tarvittaessa INR-mittauksen tuloksesta riippuen. Viikkoannos jaetaan mahdollisimman tasaisiin päiväannoksiin, jotka kirjataan varfariinihoidon seurantakorttiin. Lääke otetaan kerran vuorokaudessa aina samaan aikaan päivästä.

Muista aina mainita varfariinilääkityksestäsi lääkärissä tai apteekissa.

Jos terveydentilassa tai elämäntilanteessa tulee merkittäviä muutoksia, INR-mittauksia voidaan tehdä useammin. Varfariinihoidon tehoon vaikuttavat monet lääkkeet ja sairaudet, joten lääkityksestä pitää aina mainita lääkärille tai hoitajalle erityisesti uusien lääkkeiden aloituksen yhteydessä. Myös kipulääkkeiden käytöstä on hyvä keskustella lääkärin kanssa, sillä useimmat ilman reseptiä myytävät kipulääkkeet eivät sovi yhteen varfariinin kanssa. Parasetamolia sisältäviä kipu- ja kuumelääkkeitä voi yleensä käyttää tilapäisesti.

Huomioitavaa varfariinihoidossa

Varfariinihoito onnistuu parhaiten, kun elämäntavat ovat säännölliset. Yleensä varfariinin annostelu pyritään muokkaamaan potilaan elämäntapoihin sopivaksi, eikä päinvastoin, ellei elämäntaparemonttiin ole muuten aihetta.
Varfariinilääkityksen aikana lähes kaikkea voi syödä normaalisti. Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on pääasia. Kasviksia ja hedelmiä kannattaa suosia, mutta greippi saattaa vaikuttaa lääkkeen tehoon. Myös K-vitamiinia sisältäviä vihreitä kasviksia on hyvä nauttia kohtuudella, sillä ravinnon K-vitamiini voi vaikuttaa varfariinihoitoa heikentävästi. Pääasia on, että niiden saanti olisi suhteellisen tasaista päivittäin.
Ruokavalio saattaa muuttua huomaamatta eri vuodenaikoina, kun kasvisten, marjojen ja hedelmien saanti vaihtelee. Äkillisiä ruokavaliomuutoksia, kuten paastoamista ja laihduttamista tulisikin välttää, sillä ne saattavat vaikuttaa lääkityksen tehoon. Aina ruokavalion muuttuessa on syytä seurata sen vaikutusta INR- verikokeella hieman tiheämpään.
Myös vitamiinien tarve olisi hyvä kattaa pelkästään monipuolisella ja runsaasti kasviksia sisältävällä ruokavaliolla. Jotkin vitamiinivalmisteet ja luontaistuotteet vaikuttavat voimakkaasti varfariinihoidon tehoon, eivätkä sovi siten käytettäväksi varfariinilääkityksen kanssa. Luontaistuotteita, kuten mäkikuismaa, ginseng-uutetta tai ubikinonia, tulee välttää.
Omega-3-rasvahapot olisi hyvä saada yksinomaan ravinnosta. Kalaa kannattaa syödä ainakin kahdesti viikossa. Ellei se ole mahdollista, EPA- ja DHA-rasvahappovalmisteiden käytöstä on hyvä neuvotella ensin lääkärin kanssa, sillä ne voivat vaikuttaa varfariinilääkityksen tehoon.
Alkoholia tulisi käyttää korkeintaan kohtuudella. 1—2 viinilasillista tai keskiolutta ei vielä vaikuta hoidon tehoon, mutta runsas käyttö saattaa vaikuttaa arvaamattomasti lääkitykseen. Se voi joko heikentää tai voimistaa lääkkeen tehoa.

Uudet, ns. suorat antikoagulaatiolääkkeet

Uudet antikoagulantit dabigatraani, rivaroksabaani ja apiksabaani eivät vaadi säännöllistä INR-seurantaa, mutta ajoittaisia veriarvojen kontrolleja kylläkin. Verenkuvaa ja munuaisten toimintaa on seurattava tarkoin lääkityksen aikana. 
Uusi lääke saattaa sopia erityisesti silloin, jos varfariinihoidossa on ollut vaikeuksia tai INR-arvot eivät ole pysyneet suositellulla mittausalueella. Uusien antikoagulanttien annos on vakio ja sitä ei tarvitse muuttaa veren hyytymisarvojen perusteella. Ravinto ei juurikaan vaikuta lääkityksen tehoon. 
Suoria antikoagulantteja ei ole vertailtu keskenään ja kokemukset niiden käytöstä ovat vielä rajallisia. Niitä ei voi käyttää tiettyjen läppävikojen yhteydessä ja nämä lääkkeet ovat vielä melko hintavia.

Asetyylisalisyylihappo (ASA)

Asetyylisalisyylihappoa ei suositella eteisvärinän hoitoon, sillä sen teho verisuonitukosten estossa on merkittävästi heikompi kuin varfariinin ja suorien antikoagulanttien. Asetyylisalisyylihapon käyttö suositellaan lopettamaan, kun aloitetaan varfariini- tai suora antikoagulaatiohoito, koska se lisää verenvuotovaaraa, mutta ei paranna merkittävästi verenohennushoidon tehoa.