Diagnosointi

Rytmihäiriön diagnoosi varmistetaan aina EKG:llä. Diagnoosi perustuu tavallisesti sydänfilmiin, jonka perusteella useimmat poikkeavat rytmit pystytään tunnistamaan. Oireiden ja EKG:n seuranta sairaalassa on tarpeen myös silloin, jos oireiden arvellaan johtuvan muusta syystä kuin rytmihäiriöstä.

Jos eteisvärinäkohtaus on mennyt ohi ennen kuin EKG:ta ehditään ottaa, voi sydämen pitkäaikaisrekisteröinnistä (Holter) olla apua diagnoosin teossa. Se kannattaa tehdä myös, jos oireita on harvoin, koska suuri osa eteisvärinäkohtauksista on oireettomia.

Hakeudu tutkimuksiin, jos epäilet eteisvärinää, sillä se saattaa olla myös oireeton.

Muut tutkimukset

Jos rytmihäiriöitä ilmenee vain fyysisen rasituksen tai stressin aikana, voidaan tehdä rasitus-EKG eli kliininen rasituskoe. Siinä seurataan sydänfilmin lisäksi esimerkiksi verenpainetta, hengitystiheyttä ja veren happipitoisuutta.
Rytmihäiriön syitä selvittäessä myös laboratoriokokeet, sydämen ultraäänikuvaus, sydämen ja keuhkojen röntgenkuvaus ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus voivat olla tarpeen. Kukin potilas tutkitaan tapauskohtaisesti.