Oikopolut tämän sivun väliotsikoihin:
Mikä Parkinsonin tauti on?
Syyt
Oireet
Diagnoosi
Hoito
Levodopa
Tilanvaihteluista
www.wearingoff.com
Tulevaisuuden näkymiä
Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jolla on vaikutuksia liikkeisiin, kuten kävelyyn ja kirjoittamiseen. Ensimmäisenä tämän sairauden kuvasi James Parkinson vuonna 1817 ja tila nimettiin hänen mukaansa. Sittemmin Parkinsonin tautiin on kehitetty monia tehokkaita hoitoja, jotka helpottavat oireita.
Useimmiten Parkinsonin tauti diagnosoidaan yli 50-vuotiaalla, mutta sairastua voi jo 21–40 vuoden iässäkin, jolloin kyseessä on nuorella iällä alkanut taudin muoto. Kaikista Parkinsonin tautiin sairastuneista tätä muotoa on noin viidellä tai kymmenellä prosentilla. Sairaus alkaa keskimäärin 60 vuoden iässä. Maailman laajuisesti Parkinsonin tautia sairastavia arvellaan olevan nelisen miljoonaa.
Jotta kehon liikkeet olisivat normaalit, on aivojen mustatumakkeen hermosolujen tuotettava riittävä määrä dopamiinia, ainetta, joka välittää hermoimpulssin solusta toiseen. Kun kyseiset hermosolut tuntemattomasta syystä vähitellen menettävät kykynsä tuottaa tätä kemiallista viestintäainetta, on seurauksena Parkinsonin tauti. Oireet huomataan vasta, kun valtaosa (60-80%) mustatumakkeen dopamiinia tuottavista soluista on jo lakannut toimimasta.
Vapina, jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen ovat Parkinsonin taudin keskeiset oireet.
Vapina
Vapina on yleisin Parkinsonin taudin oire ja sitä esiintyy noin 70 prosentilla. Vapina alkaa yleensä toisesta kädestä tai käsivarresta. Se ilmenee tyypillisimmin levossa ja vähenee tai katoaa, kun raajaa käytetään.
Lihasjäykkyys
Parkinsonin tautiin sairastuneella lihasjäykkyys haittaa monia päivittäisiä toimintoja, joita pidämme itsestään selvinä. Käännöksen tekeminen kävellessä, tuolista ylösnousu tai vuoteessa kääntyminen voivat hankaloitua. Myös sorminäppäryyttä vaativien tehtävien suorittaminen, kuten avainten käyttö, kirjoittaminen tai vaihtorahan valikointi kassalla voivat mutkistua. Joillakin asento muuttuu etukumaraksi ja kasvot ilmeettömiksi, jolloin jopa hymyily on työlästä.
Hidasliikkeisyys
Parkinsonin taudissa liikkeet asteittain hidastuvat ja vähentyvät ja niiden laajuus kapenee. Näiden oireiden on katsottu kaikkein eniten hankaloittavan Parkinson potilaan toimintakykyä. Potilas voi myös kävellessään jähmettyä joksikin aikaa paikoilleen, jolloin jalkoja on mahdotonta liikutella ja tuntuu ikään kuin olisi liimautunut lattiaan kiinni.
Tällaisessa tilanteessa voi olla apua siitä, että kuvittelee astuvansa jonkin esteen yli tai yrittää kävelemisen sijaan askeltaa marssin tahdissa. Tätä voi tukea rytmikkäällä äänellä tai estettä kuvaavilla viivoilla.
Muita tavallisia liikeoireita
- kävelyaskeleet ovat lyhyitä, laahaavat maata pitkin
- käsiala on pientä
- kasvot ovat vähäilmeiset
- pidemmälle edenneessä Parkinsonin taudin vaiheessa asento muuttuu etukumaraksi
- ääni muuttuu yksitoikkoiseksi ja käheäksi
Liikkeisiin liittymättömiä oireita
Vaikkakin Parkinsonin tautia pidetään ensisijaisesti liikesairautena, taudinkuvaan kuuluu myös muunlaisia oireita etenkin taudin pidemmälle edenneessä vaiheessa. Nämä saattavat olla potilaan kannalta jopa kiusallisempia kuin liikeoireet. Tällaisia oireita ovat
- Unihäiriöt, kuten nukahtamisen vaikeus, painajaiset ja toistuvat yöheräämiset
- Huomattava päiväaikainen väsymys, joka voi merkittävästi haitata päivittäisiä toimintoja
- Masennuksen ja ahdistuksen tunteet − näitä esiintyy puolella potilaista
- Sisäelinhermoston (autonomisen hermoston) häiriöt, kuten syljen liiallinen eritys, ylösnousuun liittyvä huimaus ja silmissä mustuminen, ummetus, katkonaisia unia aiheuttava tihentynyt virtsaamisen tarve öiseen aikaan
- Muistimuutoksia tai näköharhoja voi esiintyä myöhäisessä vaiheessa
Parkinsonin taudin oireet alkavat vaiheittain ja kehittyvät hitaasti, eivätkä ne ole kaikilla samanlaiset. Myös hoitovasteet vaihtelevat yksilöllisesti.
Kliininen tutkimus on Parkinsonin taudin toteamisen perusta. Saatavilla ei ole yksinkertaista laboratoriotutkimusta, jolla diagnoosi voitaisiin varmistaa. Lisätutkimuksina voidaan tehdä PET (Positron emission tomography) ja SPECT (Single photon emission computerized tomography) -kuvauksia, joilla useissa tapauksissa saadaan lisätukea kliiniseen diagnostiikkaan. Tärkeintä on sulkea pois muun samankaltaista oireistoa aiheuttavan sairauden mahdollisuus.
Tällä hetkellä ei Parkinsonin tautiin tunneta parantavaa hoitoa, mutta saatavilla on lukuisia lääkkeitä ja muita hoitoja, joilla oireet saadaan paremmin hallintaan, potilaan elämä helpottuu ja sekä potilaan että omaisten ja hoitajien elämänlaatu paranee.
Parkinsonin taudin nykyhoidot perustuvat tietämykseen normaalia alhaisemmista dopamiinin tasoista aivoissa. Hoidot voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään − niihin, jotka korvaavat puuttuvaa dopamiinia, ja niihin, jotka matkivat dopamiinin vaikutuksia (kuva). Dopamiinin tasoja aivoissa voidaan korjata antamalla potilaalle eri lääkemuodoissa levodopaa, joka muuttuu aivoissa dopamiiniksi, tai MAO-B -estäjiksi kutsutuilla lääkkeillä, jotka estävät dopamiinin hajoamista aivoissa. Dopamiiniagonistit puolestaan matkivat dopamiinin toimintaa.
Perustavaa laatua oleva keksintö levodopan Parkinsonin taudin oireita parantavasta vaikutuksesta on peräisin jo 1960-luvulta.
Pian levodopan käyttöönoton jälkeen kuitenkin huomattiin, että yksinään annettuna levodopan teho vähitellen hävisi sen hajotessa nopeasti kehossa. Nykyään levodopa-hoitoa on pystytty tehostamaan lisäämällä lääkevalmisteisiin sen hajoamista estäviä yhdisteitä, DDC- ja COMT-entsyymin estäjiä.
Vaikka levodopa onkin lyhyellä aikavälillä todettu tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi, sen pitkäaikaiskäyttöön liittyy ongelmia. Tällaisia ovat niin kutsutut annosvälin loppupuolen tilanvaihtelut sekä tahattomat liikkeet. Näiden on ajateltu kehittyvän toisaalta taudin etenemisen ja toisaalta levodopan nopean hajoamisen pohjalta. Tilanvaihteluoireita voidaan lievittää käyttämällä levodopavalmistetta, jossa ovat mukana DDC- ja COMT-ensyymien estäjät tai lisäämällä levodopan rinnalle dopamiiniagonisti tai MAO-B -estäjä. Kahta viimeksi mainittua lääkettä voi käyttää myös yksinään Parkinsonin taudin varhaisvaiheen hoitoon.
Tilanvaihteluista kertova verkkosivustomme www.wearingoff.com on laaja, helppotajuinen ja tehokas tietolähde, joka auttaa potilaita, heidän perheenjäseniään ja terveydenhoidon ammattilaisia tunnistamaan tilanvaihtelut oikein ja elämään oireiden kanssa.
Parantavaa hoitoa Parkinsonin tautiin ei vielä tunneta, ja sellaisia hoitoja, jotka varmuudella ja kliinisesti merkittävässä määrin hidastaisivat taudin etenemistä, saadaan vielä odottaa. Kliinisen tutkimuksen nykyisiä painopisteitä ovat hoidot, joilla voitaisiin lieventää levodopahoidon komplikaatioita. Lisäksi on meneillään mittavaa tutkimusta ei-lääkkeellisistä hoidoista, kuten solun- ja kudosten siirroista ja hoidoista, jotka estäisivät hermosolujen rappeutumista.
Päivitetty
21.9.2010