Eturauhasen syöpä on miesten yleisin syöpä. Se syntyy eturauhasen solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi. Se on yleensä yli 70-vuotiaiden miesten tauti, ja sairastuvien keski-ikä on 71 vuotta. Alle 60-vuotiaista vain noin 9 % sairastuu eturauhassyöpään.

Koska varhaisvaiheen eturauhassyöpä ei yleensä aiheuta mitään oireita, mitkään tyypilliset oireet eivät auta diagnosoimaan sitä. Edenneen syövän potilaalla oireet saattavat olla samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa.

Eturauhassyövän hoito määräytyy monista asioista, jotka otetaan huomioon hoitoa suunniteltaessa. Niistä tärkeimpiä ovat syövän levinneisyys, solujen pahanlaatuisuuden aste, potilaan ikä, yleiskunto ja muut sairaudet.

Eturauhassyövän hoito

Eturauhassyövän hoito määräytyy aina yksilöllisesti ja lääkärin potilaan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella.

Paikallinen eturauhassyöpä on mahdollista pyrkiä parantamaan ns. radikaalilla hoidolla joko eturauhanen poistamalla tai sädehoidolla, jos tähän katsotaan olevan edellytyksiä potilaan ikä, perussairaudet ja potilaan toiveet huomioiden.
 
Paikallisessa hyväennusteisessa eturauhassyövässä voidaan joissain tapauksissa jäädä seurantalinjalle eli ns. aktiiviseurantaan. Aktiiviseurannassa potilas on urologin tarkassa seurannassa, ja jos tauti etenee, aloitetaan leikkaus- tai sädehoito.

Mikäli potilas on iäkäs ja hänellä on monia muita sairauksia  ja näin ollen lyhyempi elinajan ennuste, ei eturauhassyövän hoidosta ole hänelle välttämättä mitään hyötyä. Tällöin voidaankin usein jäädä seurantalinjalle, jolloin puhutaan ns. "odottavasta hoidosta" (engl. watchful waiting).  Hoito aloitetaan vasta, jos potilaalle kehittyy eturauhassyövän aiheuttamia oireita.

Paikallisesti tai laajemmin levinneellä eli metastasoineella eturauhassyövällä tarkoitetaan syöpää, joka on jo lähettänyt etäpesäkkeitä (metastaaseja) muualle elimistöön, tyypillisesti luustoon. Eturauhassyöpä lähettää harvemmin etäpesäkkeitä pehmytkudoksiin, kuten maksaan tai keuhkoihin, kun taas niiden muodostuminen luustoon ja imusolmukkeisiin on yleistä.

Levinneeseen eli metastasoineeseen eturauhassyöpään ei ole tarjolla parantavaa hoitoa. Hoitokäytännöt perustuvat mieshormonien eli androgeeninen vaikutuksen estoon joko estämällä niiden eritys tai estämällä niiden vaikutus kohdekudoksessa tai yhdistämällä nämä molemmat vaihtoehdot. Androgeeneista tärkein on testosteroni. Lisäksi hoitoon voidaan tarvittaessa yhdistää sädehoito. Hoidoilla pyritään hidastamaan taudin etenemistä ja parantamaan potilaan elämänlaatua.

Kivesten testosteronituotanto voidaan lopettaa joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Kirurgisessa toimenpiteessä, orkiektomiassa, poistetaan kokonaan kivekset ja lisäkivekset tai vain kivesten hormonia ja siittiöitä tuottava kudos.  Kivesten hormonituotanto voidaan lakkauttaa antamalla LHRH-analogiksi kutsuttua hormonia suurina annoksina. Tätä menetelmää kutsutaan lääkkeelliseksi kastraatioksi.

Orkiektomiaan ja LHRH-analogihoitoon liittyviä haittavaikutuksia ovat kuumat aallot, hikoilu, anemia, osteoporoosi, metabolinen oireyhtymä, lihasmassan väheneminen ja impotenssi.

Haittavaikutusten ehkäisyyn kiinnitetään nykyään entistä enemmän huomiota. Etenkin riskiryhmiin kuuluville suositellaan osteoporoosin estoon kalkkilisää sekä D-vitamiinia ja tarvittaessa myös luustoa vahvistavaa lääkitystä.

Lue eturauhassyövästä myös OrionNOW-verkkojulkaisumme numerosta 1/2010